Koulukäyntiä, salsaa ja fiestaa

Taas hurahti yksi kouluviikko. Aika menee niin hirveetä vauhtia ettei millään meinaa pysyä mukana. Blogin kirjoittaminenkin on ollut täysin mahdotonta kun aika ei vain riitä.  Vihdoin nyt on aikaa tässä samalla kun yritän pakkailla huomista muutaman päivän Erasmus-retkeä varten.

Nyt siis seuraa tiivistettynä viime viikon tapahtumat :D

Maanantaina laiskan sunnuntaina jälkeen innokkaana (?) kouluun. Meinas mennä hermot Economía de la Unión Europea- kurssilla kun sen opettajan englannin lausuminen on vaan NIIN tönkköä. Välillä mietin, että mitäköhän ihme hepreaa se puhuu.  Tällä kurssilla käydään siis esimerkiksi Euroopan Unionin maiden bruttokansantuotetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä läpi. Lisäksi me myös lasketaan siellä jotain laskuja, joidenka kaavoista en tajunnut hölkäsen pöläystä. Ja totta kai jätin myös laskimeni kotiin Suomeen, jes!

Tolta tunnilta siirryin huomattavasti mukavamman Dirección Estrategia de las Empresas Turisticas –kurssin practica (= eli harjoitusten teko) tunnille, jossa opeteltiin käyttämään tämän koulun tietokantoja hyväksi. Kurssin veti sellanen sympaattinen työntekijä kirjastosta, joka pahoitteli jo aluksi huonoa englannin kielen taitoaan. Mun mielestä se kuitenkin puhu paremmin kuin useimmat professorit täällä. Hmm.. outoa!

Hurjan rankan koulupäivän jälkeen juostiin Nellin ja Pian kanssa yliopiston toiselle kampukselle maksamaan tuleva viikonloppureissu ja kuulemaan vähän tarkempia yksityiskohtia matkasta. Tavattiin myös hurmaava (:D) hollantilainen Maurice.

Maanantaina en tainnu mitään muuta erikoista tehdä. Jenkkeihin juttelin skypessä pitkästä aikaa ja sit illemmalla käytiin Jennikan kanssa ostamassa reput. (Milloinkohan mä olen viimeksi käyttänyt reppua ? :D) Pakko oli tuhlata siihen se 10 euroa, kun pitää sinne viikonloppureissulle saada joku missä voin kantaa esim. eväitä. (Guessin laukku ei ehkä ole paras mahdollinen siihen tarkoitukseen :D)

Tiistaina herätyskello soi klo 06.45, mutta painoin sen vaan kiinni ja lähetin Jennikalle tekstarin, että en ole tulossa katsomaan sitä Economía Española –tuntia. Sen sijaan nukuin pitkään ja yhdentoista maissa lähdin suunnistamaan kohti El Saler- nimistä kauppakeskusta, jossa mun oli tarkotus tavata Nelli.

Matkalla näin Ciudad de las Artes y las Cienciasin ensimmäistä kertaa. Aika vaikuttavat rakennukset. Ja turkoosi vesi näytti niin nätiltä auringon paisteessa. Pakko oli myös ottaa pakolliset turistikuvat.

El Saler oli ihanan viileä sisältä siinä kuumuudessa :D. Ja paljon kauppoja löytyi. Hyvä löytö oli myös Cittarin tapainen iso kauppa, josta sai kaikkea kodintarvikkeita.El Salerista suunnistettiin keskustaan ja minä jatkoin vanhalle asunnolleni tapaamaan uusia vuokralaisia ja ilmottamaan paketista, jonka ystäväni oli Suomesta lähettänyt kyseiseen osotteeseen. Ei ollut pakettia harmi kyllä kuulunut. No, jätin yhteystietoni ja lähdin kävelemään kohti nykyistä kämppääni. Tässä vaiheessa en edes tiedä, miten paljon olin kävellyt. Jalat oli yhtä muusia ja jokainen askel sattui. Lopulta jossain vaiheessa luovutin ja hyppäsin metroon ja sillä huristelin tohon lähipysäkille.

Keskiviikko ja inhottavin koulupäivä. Mulla on sillon tunteja klo 8.30 – 10.00, 12.30 – 13.30 ja 15.30 – 17.00. Ihan kivasti siis noita hypäreitä tossa :S.  Ensimmäinen hypäri vietettiin Pian kanssa käytännön asioita hoidellen. Sain mm. kirjastoon lainaamisoikeudet ja tiedon, että yhdellä valitsemistani kursseista ei ole enää yhtään tilaa, joten piti taas vekslailla lisää. Syötiin myös erittäin epäilyttävät Bocadillo del día:t (päivän patongit). Niissä oli jonkunnäköistä majoneesimössöä sisällä ja vissiin jotain erittäin sitkeitä mereneläviä :D.

Liike-elämän englannin tunti oli täällä muuten suht omituinen. Myös tämä opettaja lausui erittäin huonosti englantia ja suurimman osan asioista selitti myös espanjaksi (vaikka oltiin englannin tunnilla!) Oppilaitten englannin lausuminen oli puolestaan niin kamalan kuulostaan, että Jennika meinas kokoajan revetä nauramaan :D.

Hajanaisen koulupäivän jälkeen, olin vihdoin kotona joskus viiden maissa. Vietin myöhäissiestan ja nautin nukkumisesta. Illalla lähdettiin salsailemaan Caribbean nimiseen baariin. Oli oikein mukavaa, vaikka askeleet ei oikein ollukaan hallussa. Salsailun jälkeen musiikki vaihtui ja pääsi pitkästä aikaa kunnolla tanssimaan (musiikki oli siis paljon parempaa, mitä edellisessä baarissa) Dragostea Din Tein jossain ihme tanssivarsiossa lähetin lämpimiä ajatuksia Anneille Suomeen (nojoo, toi ei oo esimerkki hyvästä musiikista, mutta kuitenkin :D). Hassua muuten miten noinkin pieneen paikkaan oli eksynyt niin paljon tuttuja; Mauriceen törmättiin heti, sit oli vanhan kämpän kämppiksen kaveri Carole, yks saksalainen tyttö Julia, suomalainen poika Toni jne. Ja tottakai tutustutiin illan aikana myös uusiin ihmisiin. Saatiin itse asiassa myös kutsu seuraavan päivän fiestoihinkin saksalaisen pojan Steffenin kämpille.

Tosi mahtava ilta! Tonne uudestaan ehdottomasti.

Torstaina, lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen, väsymys oli aamulla aikamoinen. Tunnilla opettaja puhui taas hepreaa (englantia espanjalaisittain) ja väsymystila ei auttanut juuri ymmärtämistä. Tunnin jälkeen hipsin onnellisesti kotiin nukkumaan kolmen tunnin päiväunia. Viideltä paniikkipuhelu Jennikalle; luulin, että olen supermyöhässä. No, onneksi sielläkin päässä oli vähän lepäilty ja oltiin vasta samassa vaiheessa.

Parin puhelun jälkeen päädyttiin Jennikalle toisen suomalaisen tytön kanssa leipomaan korvapuusteja ja juomaan sangriaa. Tarkotuksena oli siis tehdä jotain suomalaista illan fiestaan (kaikkien oli tarkoitus tehdä jotain oman kotimaansa perinneruokaa), ja ruisjauhojen ja ruisleivän puutteesta johtuen päädyttiin pulliin. Vaatii muuten pientä kekseliäisyyttä pullien leipominen täällä mm. ilman kaulimia ja kardemummaa. Mut hyviä tuli :P

Steffenille päästiin espanjalaiseen tapaan sopivasti myöhässä ja siellähän oli jo valtavasti väkeä ja mitä ihmeellisimpiä herkkuja eri maista. Siinä maisteltiin kaikkea ja juotiin halpaa vino tintoa.

Steffenin espanjalainen kämppis Pablo osottautui myös erittäin suureksi Rasmus-faniksi. (En pääse tota bändiä eroon sitten millään :D) Jotenkin siinä taisi myös käydä niin, että Pablo liittyy mun ja Annin seuraan Valencian keikalle, sillä hänellä ei ole ketään keikkakaveria. No, mikä siinä :D, aika erikoista!

Noi bileet oli muuten siitäkin kivat, että melkein kaikki puhu kämpässä pelkkää espanjaa. Jotkut osasi paremmin ja jotkut huonommin, mutta silti kaikki yrittivät, mahtavaa!

Perjantaina eli tänään heräsin taas väsyneenä. Onneksi koulua oli vaan klo 12.30 – 14.00. Kaiken lisäksi tämän päivän kurssi Estategia de marketing on ehdottomasti kaikkein kivoin kurssi. Opettajat on aivan ihania ja innostavia! Tapasin myös taas pari uutta suomalaista. Jopa täällä tuntuu välillä, että maailma on niin pieni, sillä tällä toisella suomalaisella pojalla on sama vuokranantaja kun mulla ja se asuukin tässä ihan lähellä.

Väsymyksestä huolimatta lähdin koulun jälkeen reippaana tonne kauppakeskukselle ostamaan kaikkea pientä tarpeellista niin tänne huoneeseen kuin viikonlopun reissullekin. Löysin taas yhden aivan ihanan hameen ja paidan. Hupsistarallaa, taitaa kaiken Suomeen saaminen olla aika hankalaa :D.

Tähän loppuun taas muutamia juttuja mitä oon yleisesti havainnut täällä Valenciassa, sekä itsestäni, että muuten vaan.

• Kävelen täällä aivan jumalattomasti! En ikinä Suomessa kävelisi tälläsiä matkoja, mutta täällä on niin nätit ilmat ja paljon kaikkea uutta nähtävää niin sitä ihan haluaakin kävellä (jalat ei tosin tykkää ehkä siitä iltasin niin paljon).
  
• On hassu, miten nopeasti vaihtarina saa uusia tuttuja ja kavereita. Suomessa ei ikinä olisi tällaista.
  
• Italialainen poika sanoi mulle eilen, että näytänkin ihan suomalaiselta. Ehkä sitten niin!

• Autojen parkkeeraus on täällä mielenkiintoista hommaa. Niitä saatetaan parkkeerata keskelle risteyksiä ja tien reunoille jopa kahteen riviin. Ns. Toinen rivi ei vain saa laittaa käsijarrua päälle, jotta ensimmäisen rivin kuljettajat voivat tarvittaessa työntää toisen rivin autot tieltä pois.
  
• Muovipussien käyttö on täällä aivan älytöntä. Kaupasta lähtiessäni mulla saattaa olla ruokaa jopa viidessä muovikassissa, sillä muovikassit ovat niin pieniä ja helposti rikkimeneviä, jonka takia yhteen muovikassiin laitetaan keskimäärin vain muutama tuote. Kaiken lisäksi normaalisti kassatädit pakkaavat tuotteet samalla kun lukevat viivakoodit, joten itse en ehdi edes siihen väliin.

Nyt ois ehkä ihan hyvä mennä nukkumaan. Pienet univelat tässä takana ja huomenna pitäisi olla tuolla yliopistolla jo klo 9.00. Toivotaan, että säät suosii ja tulee kiva reissu. Hasta luego!

Markkinoita, piknikiä ja baareilua

Sunnuntaijumitusta. Ulkona sataa pitkästä aikaa vettä. Sateen ropina kuuluu sisälle. Tuntuu ihan kun koko Valencia olisi pysähtynyt kun mistään ei kuuluu mitään muita ääniä. Ihanaa, kun on lupa vaan olla.

Perjantaina oltiin kuuntelemassa taas yhtä Erasmus-infoa. Alku oli samaa vanhaa perusinfoa: yliopisto koostuu 3 kampuksesta suurine kirjastoineen jne jne. Lopuksi maantiedon professori esitteli kuitenkin mielenkiintoisen viikonloppureissun ”The Valencian landscape in two days. From the coast to the mountainous land”.  Reissu olisi ajankohdaltaan ensi viikonloppuna eli sellanen parin päivän juttu.  Todella mielenkiintoiselta vaikutti, joten suuntana ensi viikonloppuna on sitten Valencian vuoristot ja järvistöt. Vähän ehkä hirvittää, miten tulee sujumaan sellanen 15 km patikointi (koska minä en tunnetusti ole ollenkaan patikointi-ihminen :D), mutta kai siitäkin selvitään.

Yliopistolta suunnattiin muutaman suomalaisen ja yhden saksalaisen tytön kanssa keskustaan lounaalle. Lounaan jälkeen oli tiedossa Plaza de torosilla (Härkäareena) tänä viikonloppuna järjestetyt keskiaikaismarkkinat.

Aurinko paistoi ihanasti kun odoteltiin yhtä tyttöä mukaan.

Kojuja kojujen perään. Kaikkea jännää löytyi.

Myytävä oli mm. stressiä alentavaa teetä. Oiskohan mun pitänyt kenties ostaa sitä :D?

Vaikka kuinka monta laatua kuivattuja hedelmiä.

Oliiveja :P

Hyvännäköisiä kakkuja...

...joita meidän oli tietysti pakko päästä maistamaan.

Markkinoitten jälkeen lähdettiin terassille nauttimaan auringon paisteesta. 

Ja kun keskustassa oltiin niin täytyihän sitä sen jälkeenkäydä myös vähän shoppailemassa.Tällä kertaa mukaan tarttui onneksi vain yksi ohut villatakki.

Siinä seitsemän aikoihin loppu voimat totaalisesti ja suunnattiin kukin omia reittejämme koteihin. Kääriydyin olohuoneen sohvalle vilttiin, laitoin lämmityksen päälle ja yritin siinä aikani etsiä telkkarin 50:stä kanavasta jotain katsomisen arvoista. Siinä pähkäillessäni yksi kämppiksistänikin tuli kotiin ja päädyttiin katsomaan sen kanssa joku rakkausdraama-leffa. Onneksi muuten meidän telkkarissa on joku toiminto, jonka avulla leffoja sun muita sarjoja pystyy katsomaan alkuperäiskielellä. Duppaukset kuulostavat nimittäin mielestäni aivan naurettavilta + espanjan ymmärtämiseen joutuu käyttää energiaa aivan liikaa (jos siis haluaisi viettää vaan laiskan leffaillan). Leffan jälkeen olikin sitten niin naatti, että painuin vaan nukkumaan.

Lauantaina oli nimittäin tiedossa taas aikainen herätys. Tällä kertaa syynä ei onneksi ollut koulu tai taas yksi yliopiston infotilaisuus, vaan lähdettiin piknikille rannalle vaihtareiden kanssa. Aluksi meitä oli tarkoitus tulla vaan n. 6 ihmistä, mutta loppuen lopuksi se vähän paisui ja paikalle kerääntyi n. kolmisenkymmentä vaihtaria mm. Saksasta, Ranskasta, USA:sta, Puolasta, Italiasta, Hollannista ja totta kai myös me suomalaiset.

Aika meni nopeasti siinä eri ihmisten kanssa jutellessa. Syötiin eväitä ja juotiin viini ja sangriaa siinä auringon paisteessa. Aika täydellistä! Onnistui siinä jopa muutama ihminen polttamaan rinnuksia ja naamaansa. (Allekirjottaneellakin posket punottivat aika lailla.)

Neljän tunnin piknikin jälkeen kotiin, kauppaan, pikapäikkäireille (jotka eivät kuitenkaan onnistuneet niin hyvin Fallas- rakettien harjotuspamauksien takia), suihkuun ja valmiiksi iltaa varten. Pakko muuten mainita, miten halpaa alkoholi on täällä kaupoissa. Ostin litran sangriapullon + 6 siideriä, ja hintaa näille kertyi 3 euroa :D.

Kymmenen maissa olin vihdoin suht valmis ja lähdettiin Jennikan kanssa suunnistamaan kahden muun suomalaisen tytön kämpille tähän lähelle. Siellä vierähti muutama tunti ja parin mutkan ja yhden tytön yhtäkkisen ihmeellisen pahanolon jälkeen löydettiin itsemme Discocitystä.  Discocity oli sellanen pieni (ehkä puolet maman yläkerrasta) baari, joka oli ihan täynnä ihmisiä. Sisäänpääsy olisi ollut 12 euroa, mutta ennen kello kolmea sinne pääsi sellasilla lapuilla ilmaiseksi. Viihdyin siellä viiteen asti kunnes väsymys vei voiton ja lähdin yhden suomalaisen tytön kanssa samaan aikaan pois. (Osa porukastamme jaksoi ilmeisesti seitsemään asti, hullua!) Pitää ehkä treenata tota jaksamista vielä :D.

Tänään en sitten olekaan tehnyt oikeastaan mitään muuta kun jumittanut, puhunut äitini kanssa skypessä ja koittanut siivoilla vähän. Huomenna alkaa taas uusi kouluviikko ja uudet turhautumiset kurssien kanssa (toivon silti, että ilmoitetut aikataulut pitäisivät edes vähän paremmin paikkansa kun viime viikolla :D)

Niin ja lopuksi vielä: Ihanaa myöhäistä ystävänpäivää kaikille ihanille ympäri maailmaa!

Yliopiston aloitus ja muuta häslinkiä

Espanjaa, suomea, englantia ja sitten taas vähän espanjaa.  Tuntuu, että kieli menee solmuun ja sitä puhuu sitten juuri sitä kieltä mitä EI nimenomaan pitänyt puhua.  Eilenkin englannin kielisellä kurssilla huomasin, että ensimmäiset sanat, jotka päähän tulivat olivat espanjaa ja jostain aivojen perukoilta piti sitten etsiä ne oikeat englannin kieliset sanat. Erittäin outo tilanne :D

Nyt ollaan jo yli viikon puolivälin. Hirveätä vauhtia menee aika. Tänään olen ollut Espanjassa jo yli kaksi viikkoa! Ei pysy pää enää menossa mukana. No, kerrataanpa tässä hiukan viime päivien tapahtumia tänne blogiinkin, tai niitä juttuja, jotka vielä muistan. Ei meinaa aikaa löytyä blogin päivittämiseen ikinä muka tarpeeksi.

Maanantaina suunnattiin tiemme yliopistolle yhteiseen Erasmus-vaihtareiden infotilaisuuteen, jossa tulisi kuulemma selviämään kaikki kurssien epäselvyyden ja muutkin käytännön tiedot. No, koska Espanjassa ollaan, eihän se nyt oikein niin käynyt ja välillä tuntu, että kaikki meni vaan entistä sekavammaksi ja hankalammaksi.  Tähän oltiin kuitenkin varauduttu, joten No panic!

Info oli muuten kokonaan espanjaksi, joten onneksi osaan kyseistä kieltä (ainakin jonkun verran). Meidän edessä istu slovakialaisia, jotka ei kuulemma osanneet koko kieltä ollenkaan ja siinä he sitten meiltä yrittivät kysellä tärkeimpiä asioita. Luulis nyt kansainvälisten asioiden toimiston työntekijöiden tajuavan, että jos yliopistolla voi myös opiskella englanniksi, kaikki eivät välttämättä osaa espanjaa. Niin outoa! (ja niin espanjalaista :D)

Yliopisto (ainut kuva, jonka nyt jaksoin ladata, lupaan myöhemmin lisää!)

Seuraavat kaksi viikkoa ovat siis niitä ns. tutustumisviikkoja eli ihan oikein ymmärrettiin silloin viikko sitten. Saadaan käydä tutustumassa eri kursseilla ja katselemassa vähän aiheita ja opettajia. Kahden viikon päästä on ”matricula” eli ilmottautuminen.

Yliopistolla törmättiin muuten heti muihinkin suomalaisiin. Kolme ihmistä Haagasta ja yksi lapin yliopistosta sekä yksi tyttö Laureasta. Outoa, että täällä on näinkin paljon suomalaisia vaihtareita ja kaikki vielä meidän kampuksella. Suomen kieli ei siis ainakaan pääse unohtumaan :D

Yliopiston infosta juoksin parin mutkan kautta tapaamaan ensimmäisen eli vanhan kämppäni vuokranantajaa. Sain kun sainkin takasin sen kämpän takuuvuokrarahat ja helmikuun vuokrarahat. Olin kyllä niin superyllättynyt, kun kaikki täällä on vaan varotellut ettei keneenkään vuokranantajaan kannata luottaa yms. Oli onnellinen olo. Koko kämpän vaihtoprosessissa en ollut siis hävinnyt mitään ja kaikki kääntyi loppuen lopuksi parhain päin J. Olin muuten pikkusen vainoharhainen ja varovainen kun kannoin tuolla metrossa niitä 600 euroa :D.

Maanantai-iltana lähdettiin kuuden hengen suomiporukalla (+ yksi saksalainen tyttö) katselemaan Valencian yöelämää. Teemana oli tänä iltana perus espanjalaiset baarit ei pysyttiin kaukana Erasmus-vaihtaribaareista. Ja halpaa oli, 2 olutpulloa eurolla. Mulla tais mennä sinä iltana yhteensä rahaa vaan joku 3,5 e :D. Mukava ilta oli. Harmi vaan kun se piti lopettaa jo puoli kahden maissa kun yliopistolla piti olla seuraavana päivänä jo kymmeneltä.

Tiistaina kirjastoinfoon ei-niin-pirteänä. Kovasti selitystä, tietty espanjaksi kaikki ja sitten vielä rundi ympäri rakennusta. On muuten iso kirjasto! Kerroksia oli varmaan ainakin kuusi ja kussakin kerroksessa kirjojen laina-ajat vaihtelivat. Plussaa muuten suurista lukusaleista, joita oli joka kerroksessa. Niin ja toi oli muuten vain meidän kampuksen kirjasto, jokaisella kampuksella on omansa, joihin on kerätty tietyn aiheen kirjallisuutta. Paljon on siis kirjoja!

Infon jälkeen kiitin luojaa, että ollaan täällä siestan maassa ja painuin kotiin päiväunille. Pirteänä siestan jälkeen takasin yliopistolle, (On se muuten hyvä, että toi koulu on tossa noin lähellä) jossa meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Inglés económico-empresarial –kurssia. Espanjalaiseen tapaan kuitenkin luokan eteen päästyämme, luimme ilmoitustaululta, että valitamme väärää infoa, mutta kurssi alkaakin vasta 23. päivä. Ai kun kiva! :D. Aikamme palloiltiin siinä yliopistolla ja sit jotenkin löysin itseni seuraamasta espanjankielistä markkinoinnin kurssia. Herranjumala, miten vaikeaa! En varmasti jää sinne!

Keskiviikkona ylläri-pika-aamun tuloksena jouduin melkein juoksemaan aamun kurssille. Ilma ei auttanut tukalaa oloa ollenkaan, koska aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tiedossa oli Estrategía de marketing. Mahtavalta kurssilta vaikutti ja haastettakin löytyy. Miesopettaja oli erittäin sympaattinen tapaus, joka oli hirveän innostunut markkinoinnista ja yritti parhaansa mukaan lausua englantia. Tulos oli suht huvittava, mutta kyllä mä ymmärsin :D.

Hyvällä mielellä lähdin yliopistolta ja aurinko ja lämmin ilma nostatti mielialaa vaan entisestään. Jennikalle kävellessä hymyilin vaan ja nautin elämästä. Se raukka oli nyt vuorostaan niin kipeä, että vein sille vähän nenäliinoja ja ruokaa.

Oon muuten kävellyt täällä nyt viikon aikana niin paljon, että keskiviikkona jalat teki jo kuolemaa. Rajallisen matkalaukkutilan takia pystyin ottamaan Suomesta mukaan vain kolmet kengät, ja tottakai ne kaikki oli korollisia :D. (=päkiöiden kuolema) Keskiviikko kävin ostamassa itselleni pitkästä aikaa tennarit. Voi, ette usko kuinka mun jalat nautti! Ainiin ja ongelmallisen lipunoston jälkeen nyt on myös liput Barcelonaan.

Tänään oli entistä lämpimämpi päivä ja takkikin oli jo liikaa, ohuessa villapaidassa pärjäsi mainiosti.  Tie vei taas yliopistolle ja eri kurssien pariin. Economía de la Unión Europea = yleishyödyllinen, englannin kielinen kurssi. Opettaja ihan mukava, vaikka englannin lausuminen sillä on täysin hakoteissä :D Tonne varmaan jään.

Sen jälkeen oli tiedossa Marketing Turístico, mutta valitettavasti kurssilla oli kuulemma jo niin paljon porukkaa, ettei sinne enää mahtunut.

Outo systeemi täällä muuten, että ilmeisesti ensiksi kursseille pääsevät ilmoittautumaan espanjalaiset ja sitten vaihtarit, jotka ovat tulleet tänne jo syksyllä. Me uudet vaihtarit ollaan siis jonkunnäköinen jämäporukka, joidenka pitää yrittää haalia kokoon sellaiset kurssit, joilla on tilaa. 

Seuraavaksi mentiin katsomaan Economía Española –kurssia. Espanjalaiseen tapaan, kurssi ei kuitenkaan ollut vielä alkanut ja lappu ilmoitustaululla kertoi kurssin alkavan vasta 16. päivä :D. Kolmesta kurssista yhdelle onnistuin tänään siis pääsemään. Aika saavustus :D!

”Rankan koulupäivän” jälkeen vietin ansaittua siestaa ja söin naminami paellaa :P. Käytiin Jennikan kanssa myös iltakävelyllä tässä lähialueella ja nautittiin lämpimästä helmikuun illasta. Jotenkin se iski jo tänään, miten lyhyen ajan täällä saa oikeasti vaan viettää. Nyt ollaan jo helmikuun puolessa välissä. Aika menee liian nopeasti!

Hassua muuten huomata, että ei mulla ole ollut edes ikävä Suomea. Tykkään niin monesta asiasta täällä ja tuntuu ihanalta kun pikkuhiljaa niin monet arkijutut tulevat tutuiksi: kotikulmat ja kadut on oppinut vähitellen tuntemaan, lähikaupassa muistaa, mistä päin ne leivät löytyvät, tie yliopistolle sujuu ilman kartan kanssa pelleilyä ja kämppiksien kanssa voi vaihtaa kuulumisia aina kun satutaan näkemään. 

Sitäpaitsi ihmisiin Suomessa (ja muuallakin maailmaa) saa nykyään niin helposti yhteyden netin kautta. Kotiin olen ollut skypen kautta yhteydessä ja muutaman ystävänkin kanssa ollaan ehditty kuulumisia vaihtaa.  Ehkä se koti-ikävä vielä tulee, mutta nyt siitä ei ainakaan ole tietoa. 

Huomenna taas yhteen Erasmus-infoon. Ja sitten viikonloppu piknikeineen ja fiestoineen. Ranta on kuulemma upea, joten sitäkin voisi käydä vilkaisemassa. 

Me encanta!

Sunnuntaikävelyllä Valenciassa

Kuuden päivän sairastelun jälkeen tunsin tänään vihdoin olevani taas suhtkoht elävien kirjoissa. Aurinko paistoi kauniisti ikkuinoista ja ilma näytti nätiltä, joten pakkasin kameran laukkuun ja päätin lähteä keskustaan kävelemään ja räpsimään kuvia Valenciasta ja erilaisista nähtävyyksistä. Jalkoja säästääkseni hyppäsin metroon ja ajelin pari pysäkkiä keskustaan päin Alamedan asemalle. Metrotunnelista ulos päästyäni maisemat näyttivät tältä.

Lämpömittarikin osui vastaan ja lukema näytti aika kesäiseltä.

Jos Suomessa olisi näin lämmintä, kävelisin luultavasti hame ja t-paita päällä. Täällä ei kuitenkaan tullut edes mieleen sellanen, vaan tiivisti takin ja kahden kaulaliinan kanssa liikuin. Aurinkolasit sain kyllä kaivaa laatikosta tänään mukaan. Ehkä se on toi merituuli, joka tästä ilmasta tekee kuitenkin sen verran kylmemmän, en tiedä.

Matka jatkui metroasemalta hostelliajoilta tutun puiston läpi. Tässä puistossa on isoja puita, joidenka varjoissa on kesän kuumina päivinä varmasti ihana olla. Puista kuuluu kyllä hirveä meteli kokoajan (en osaa oikein kuvailla tätä ääntä, vähän surinan tyylinen mutta ei mikään ampiaissurina :D)

Siitä kävelin Plaza de la Reinalle. Tuntuu, että näitä plazoja on täällä joka puolella ja kaiken nimisiä :D.

Tänne päästyäni tajusin, että taisin tulla ns. turistialueelle Valenciassa. Tuli ihan etelä-fiilis kun ihmisiä istuskeli katuterasseilla ja yritti saada ensimmäisiä auringonsäteitä tarttumaan ihoonsa. Ihmisiä oli muuten erittäin paljon liikkeelle. Ehkä kaunis ilma houkutteli muitakin sunnuntai-kävelylle.  

Seuraava kohde oli Plaza de la Virgen. Istuin hetken betonirappusilla vaan katselemassa ihmisiä ja tunnelmaa (ja tottakai myös karttaa etten eksy :D).

Valencian yksi suurimmista nähtävyyksistä (jos sitä nyt sellaseksi pystyy edes kutsua) on Torres de Serranos.

Eipä mua ainakaan vakuuttanut tämä rakennus :D. Tarkotushan olisi varmaan maisemien katselu tuolta huipulta, mutta koska olin yksin liikenteessä, en viitsinyt rahojani siihen kuluttaa. Ehtiihän sitä vielä.

Matkalla Serranon torneilta takaisin alakaupunkiin jouduin kuin vahingossa paikallisten sunnuntaimarkkinoiden keskelle. Siellä oli kojuja vaikka minkänäköstä. Tarkemmin en jääny katselemaan kun ei huvittanut oikein parveilla siellä ihmistungoksessa (+ oon supersäikky tavaroiden varastamisesta tollasessa paikassa).

Pian löysinkin itseni jo vanhoilta kotikulmilta Estación del Norten vierestä.

Tykkään tosta rakennuksesta. Aika erikoinen rautatieasemaksi. Ja tossa ihan aseman vieressä on myös Valencian härkätaisteluareena Plaza de Toros.

Sieltä kävelin katsomaan Plaza de Ayuntamientoa auringonpaisteessa. Oli niin nättiä!

Ainiin ja sainhan mä tänään yhden asian hoidettua, joka on pitänyt tässä viikon ajan hoitaa. Ostin keikkaliput Valenciaan mulle ja Annille. Hymyilin varmaan typerän näköisenä kaupasta ulos astuessani. En vaan voi tajuta, että noi tulee tänne. (Liput Barcelonaan täytyy käydä ostamassa erikseen kun eihän siellä pystyny maksamaan kun käteisellä ja mulla oli neljään lippuun liian vähän rahaa mukana.)  Tossa ilmotustaululla ne liput nyt roikkuu ja muistuttaa mua maaliskuusta. Ei tartte kun kääntää pää sinne suuntaan niin jo taas hymyilyttää.

Muumimamma: ”Hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa”

Hyvää perjantai-iltaa Valenciasta. (Kyllä kello on yksitoista illalla ja istun täällä kämpillä koneella.) Flunssa ei vaan ota parantuakseen. Sitkeä tapaus. 

Espanjan tai ainakin Valencian pitäisi kuitenkin katukuvan perusteella olla hyvä paikka sairastaa, sillä apteekkeja löytyy joka kulmalta. Mulle lähin apteekki on ulko-ovelta n. 10 metrin päässä ja kaupalle kävellessänikin niitä tulee 2 muuta vastaan. Ei ainakaan lääkkeiden pitäisi loppua.

Kovasti täällä yritänkin nyt lääkitä itseäni. Yksi mun kämppiksistä on ottanu oikeen tehtäväkseen yrittää auttaa mun oloa. Eilen aamulla se kovasti kyseli mihin sattuu ja millanen olo on. Siinä sitten yritin espanjaksi muistella lääkesanastoa ja sai sönkötettyä jotain mun oireista sille. Tämän jälkeen se toi kaksi eri lääkeainepussia mulle ja sano, että ota noi ja käy apteekista ostamassa lisää. Otin siinä heti ensimmäiset annokset ja johan oli vahvaa tavaraa. Niin ja aivan HIRVEÄN makuista. Mutta niin kuin äitikin aina vitsillä muistuttaa muumimammaa lainaten ”hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa”.  Ne kyllä auttaa, joten nyt olen väkisin yrittänyt vaan niellä niitä.

Olen kyllä todella kiitollinen ja iloinen, että kämppis oli noin ihana ja anto vinkkejä, mitä kannattaa ottaa kun enhän mä näistä espanjalaisista lääkkeistä mitään tiedä.

Hirveästi tässä ei muuta ole ehtinyt tapahtua, sillä tämä sairaus vie aika lailla kaikki voimat ja olen nukkunut 3-4 tunnin päiväunia, joka päivä. Siesta siis ainakin nyt sopii täydellisesti mun päivärytmiin.

Eilen sain sen verran itseäni ylös, että kävin kyselemässä kielikokeen tuloksia. Keskitasoryhmään mut laitettiin (B-taso). Todella tyytyväinen olen tuohon ottaen huomioon, että espanja on mulla kuitenkin vasta kolmoskieli. Tunnit tulevat siis kielikeskuksessa olemaan tiistaisin ja torstaisin klo 12 – 14.

Muutamia kuvia matkan varrelta.

Ayoran (lähin metroasema) puisto. Ja metrokylttikin näkyy alemmassa kuvassa.

Loppuun vielä muutamia juttuja, jotka olen oppinut täällä näinä päivinä.

- Espanjassa ei yleensä käytetä peiton päällä sängyssä pussilakanaa vaan täällä käytetään peittona tavallista yksinkertaista lakana,a jonka päällä on viltti. Tämä tuottaa allekirjoittaneelle kuitenkin vaikeuksia, sillä joka aamu lakana löytyy rytyssä jostain päin sänkyä.Tänään päätin siis etsiä itselleni normaalin pussilakanan. Siinä oli haastetta kerrakseen. Läheisessä chino-kaupassa ei ollut jälkeäkään niistä niinpä suuntasin keskustaan El corte inglésiin (Aiemmilta kerroilta viisaampana, suoraan oikeaan El corte inglésiin :D) Kiertelin aikani tavaratalossa eikä missään näkynyt merkkiäkään pussilakanoista. Onneksi tajusin katsoa kuitenkin nurkan taakse ja hyllylle, jossa luki Sábanas nórdicas (=Pohjoismaalaiset lakanat). Täällä pohjoismaalaiset lakanat ovat siis yhtä kuin pussilakanat :D. Hymähtelin siinä itsekseni ja ostin onnellisena uuden lakanapaketin.

- Jouluvalot kuuluvat vielä helmikuussakin katukuvaan, vaikka päällä niitä ei kyllä pidetä.  Meidän kämpästäkin löytyy vielä joulukuusi.

- Punaisia päin meneminen liikennevaloissa on täällä aivan normaalia. Kukaan ei odota vihreiden vaihtumista jos autot ovat tarpeeksi kaukana. Suomessa itse noudatan erittäin tarkasti liikennesääntöjä, mutta nyt huomaan, että espanjalainen tyyli on tarttunut myös minuun ja painelen punaisia päin siinä muiden mukana.

- Metro on täällä erittäin hyvä ja selkeä, eikä edes kamalan kallis. Kymmenen matkan kortilla yhden matkan hinnaksi tulee vain 0,75 euroa. Toisaalta kävelymatkatkin täällä on suht lyhyitä ja tästä munkin kämpiltä keskustaan käveleminen ei olisi ongelma hyvällä ilmalla ja terveenä.

- Siestan aikana täällä mun lähellä todellakin kaikki pienemmät kaupat menevät kiinni ja ovat kiinni sen n. klo 14 – 17.  Onneksi ruokakauppa sen sijaan on auki klo 9.15 – 21.15. Huomasin kuitenkin sen, että jos sinne sattuu siestan aikana, on melkeinpä koko kauppa autio.

Loppuun muutamia kuvia nykyisestä kämpästäni. Omasta huoneesta tulee sitten kuvia kun se on ees vähän järjestyksessä :D.

Rappukäytävä

Eteinen

Keittiö

Olohuone

Pienempi vessa, (En tajuu miten en tajunnu ottaa isommasta kuvaa, mut en enää jaksa vaivautua :D)

Käytävä, jonka varrella meidän neljän huoneet + vessat ovat.

Suomeen ja muuallekin päin maailmaa hyvät helmikuun jatkot. Koittakaa te pysyä terveinä, vaikka tämä flunssa-aalto on mut onnistunut sulkemaan sisätiloihin. Tätä on ilmeisesti kuitenkin aika paljon joka puolella liikkeellä, joten lämmintä päälle ja vitamiineja naamaan.

Se oikea koti löytyi!

Paljon on ehtinyt tapahtua, vaikka viime merkinnästä ei ole aikaa edes viikkoa.  Nyt on kaikki loistavasti ja iloinen mieli. Kyllä aurinko siis paistaa risukasaankin välillä. No, aloitetaanpa alusta.

Sunnuntaina oli yksi yö takana kämpässä, josta olen aiemmin kertonut. Yö oli erittäin kylmä ja heräilin vähän väliä. Aamulla heräsin siis innokkaana ja erittäin valmiina pitkään kuumaan suihkuun. No, kuten arvata saattaa (sillä olenhan Espanjassa) mutkia ilmaantui heti matkaan. Kuuma vesi täytyi lämmittää kaasulla, jota en saanut miljoonannenkaan yrityksen jälkeen syttymään. Tarkoituksena oli Jennikan kanssa palauttaa hostelliavaimet samana aamuna klo 10.00, joten hipsin sitten hostellille suihkuun ennen sitä. Johan oli hankalaa!

Päätin silloin, että tuohon asuntoon en jää! En anna yhden asunnon pilata mun vaihtoaikaa.

Joten sunnuntaina myöhemmin alkoi siis uusi kämpänmetsästys. Jennikan vinkeillä ja avustuksella pääsin alkuun. Sivusto www.loquo.com on aivan mahtava paikka etsiä asuntoja, lukea tietoja niistä sekä katsella kuvia.  (Muutama varoituksen sana, jos tätä lukee joku Espanjaan vaihtoon lähtevä. ÄLKÄÄ missään nimessä varatko kämppää jo Suomesta käsin. Vaan kämppä täytyy AINA nähdä ennen muuttamista. )

Maanantai katastrofaalisen ja suihkuongelmallisen aamun jälkeen otin sitten muutamia yhteystietoja kyseisestä nettiosotteesta ylös, soittelin eri asuntoihin ja lopulta kävin kattomassa kolmea. (Hassua muuten huomata, että ei se espanjan puhuminen puhelimessa niin kamalaa olekaan ja olen jopa selvinnyt siitä suht hyvin.)

Ensimmäinen kämppä oli vielä kamalampi kuin sen hetkinen kämppäni. Toinen oli vähän kallis ja vessa huonossa kunnossa. Kolmas sen sijaan olisi ollut suht täydellinen. Asunnon asukit olivat erittäin mukavia ja juttelin siellä pitkän tovin. Päättää he eivät kuitenkaan vielä osanneet (muita hakijoita oli kuulemma paljon) ja lupasivat palailla asiaan viikon päästä.

Asunnon haun lomassa maanantaina käytiin myös yliopistolla, meidän kampuksella, ensimmäistä kertaa. Tarongers on kaukana Haaga-Helian modernista rakennuksesta. Se koostuu muutamasta punatiilisestä hökkelistä ja kerroksia on monta.  Hyvin outoa on myös, että yks taloista on kokonaan pelkästään opettajien käytössä. Kuvia en vielä ole ehtinyt ottamaan, mutta myöhemmin varmasti tulee.

Aluksi oltiin aivan väärässä paikassa, tietysti ilman sanakirjoja, joten ei osattu oikein edes selittää, mitä sinne oltiin tultu tekemään :D. No, onneksi sellanen kiltti nainen tajusi edes jotain ja johdatti meidät toiseen kansainvälisten asioitten toimistoon (ilmeisesti siis joka kampuksella on sellanen oma).  Siellä täytettiin laput ja saatiin tietää, että tervetulotilaisuus on vasta 9. päivä. Sitä ennen pitäisi kuitenkin netistä katsella kursseja ja aikatauluja ja päättää mihin kursseihin haluaa käydä tutustumassa. Ensimmäinen ”opiskeluviikko” ei siis oikeastaan edes ole opiskelua vaan eri kursseihin tutustumista. Sen jälkeen tehdään matrícula eli ilmottautuminen kursseille koordinoivan opettajan kanssa. (Näin me siis ainakin ymmärrettiin :D. Erittäin outoa, että edes kansainvälisten asioiden toimistossa KUKAAN ei puhu englantia)

Maanantaina oli myös espanjan kielikoe, johon en loppuen lopuksi edes jaksanut lukea. Mutta voi herranjestas kun se oli vaikea! Kaikenmaailman subjuktiivit sun muut kysyttiin ja aine piti kirjottaa ja kaikkea.  Huomenna menen kuulemaan tulokset, jänskää!

Tiistaina yritin olla lannistumatta kämpästä. Valehtelematta olin kurkkuani myöten täynnä sitä paikkaa. En edes yrittänyt suihkuun vaan pesin hiukset lavuaarissa. Tämän jälkeen hidas netti taas auki ja etsimään uutta asuntoa. Pariin soitin ja kävin sen jälkeen katsomassa.  Ikävä kyllä ensimmäinen asunto oli juuri ehtinyt mennä kun saavuin paikalle. Harmitti aika lailla.

Toiselle asunnolle saavuin taas toiveikkaana ja tapasin vuokraemännän ulko-ovien edessä. Kuuntelin innokkaana hänen sepustuksiaan ja rukoilin mielessäni, että asunto olisi kiva myös sisältä. Kun astuin ovesta kämppään sisään se tuntui heti kodilta.

• keittiö ihanassa kunnossa ja normaalilla hellalla!
  
• vaatteiden kuivausmahdollisuus narulla ulkona sekä sisäterassilla
  
• lasitettu terassi jossa pöytä ja tuoleja
  
• erillinen huone pesukoneelle
  
• Olohuoneessa telkkari + dvd ja yli 50 kanavaa (kaikki leffakanavat myös). Myös ruokapöytä löytyi.
  
• 2 vessaa, toinen isompi ja toinen pienempi, mutta silti kummassakin suihku. (Ja silti pienempikin varmaan kolme kertaa edellisen kämpän vessan kokonen.)
  
• Neljä makuuhuonetta, joista yksi vapaana. Muissa asuivat ranskalainen ja italialainen tyttö (kolmatta kansallisuutta en muista
  
• omassa huoneessa iso kirjoituspöytä, paljon kaappitilaa ja vaihteeksi vihreät seinät :D (Hauska muuten, että huoneet olivat kaikki erivärisiä; sininen, keltainen, oranssi ja vihreä.)
  
• netti ainakin 2 kertaa nopeampi kuin edellisessä kämpässä
• siivooja 5 kertaa viikossa
• hissi
  
• yliopistolle vain n. 10 minuutin kävelymatka. Erasmus-baareja myös paljon lähettyvillä. Silti vain 8 minuuttia keskustaan metrolla.

Olin siis kuin taivaassa. Pienen neuvottelun jälkeen sanoin, että haluan tämän ja sovittiin muuttopäivä keskiviikoksi. Soittelin kotiin ja vanhalle vuokranantajalle ja kaikki tuntui sujuvan paremmin kuin hyvin.

Tiistai-ilta meni siis pakkaillessa ja hyvästien sanomisessa vanhoille kämppiksille. Ranskalaisen kanssa tullaan varmasti näkemään kyllä vielä, mutta puolalaiset lähtevät jo ensi viikolla, joten vähän epäilen, ettei ehditä tapaamaan enää. Kämppikset oli ainut hyvä juttu vanhassa kämpässä. En tiiä, mitä olisin tehnyt ilman niitä.

Keskiviikkoaamuna eli tänään roudasin entistä painavamman laukkuni viidennestä kerroksesta portaita pitkin. Oli kuulkaas taistelu! 

Sitten taksilla tänne ja kauniissa auringon paisteessa odottelin tulevaa vuokranantajaani. Tuntu ihan siltä kun ilma seuraisi omaa mielentilaa.

Tuleva kotikatuni ja vastapäätä oleva leipomo.

Kotiuduin kivasti ja olen ainakin muutaman sanan jokaisen tytön kanssa ehtinyt jo vaihtaa. Kovin mukavilta vaikuttavat ja kovasti korostavat, että puhun hyvää espanjaa, kunhan nopeutta saa vaan lisää. (turha toivo :D) Uskon, että yhteiselo tulee sujumaan vallan mainiosti! Kokkailin tänään myös innokkaasti, koska nyt on välineitä, siistiä sekä isompi keittiö.

Loppuun vielä pieni ikävä uutinen. Ilmeisesti vilustuin edellisessä kämpässäni ja nyt kurkkuun ja päähän sattuu, ja kuumettakin tuntuisi olevan. Ilmeisesti tätä on liikkeellä, sillä Nicole (yksi kämppiksistäni) niistää myös kokoajan.  Tiedossa on siis lepoa ja lepoa. (Tänäänkin nukuin kahden ja puolen tunnin päikkärit.) Onneksi koulun alkuun on vielä aikaa.

Ilouutinen harmauden keskelle

Jotenkin on kauhean harmaata, niin ulkona kun tunnelma itselläkin. Pari aurinkoisen päivän jälkeen, sää muuttui yhtäkkiä sateiseksi ja pilviseksi ja lämpötilakin tippui yli 10 astetta. Äsken kaupungilla lämpötila näytti +8.  No, tulipahan talvitakille käyttöä kun kaivoin sen tuolta vaatekaapista sittenkin esille.

Muutin siis tänne kämpille nyt lauantaina. En tiedä oikein mitä tästä kertoisin. No, se ei ole sellainen kun kuvittelin. Täällä on kylmä (Espanjassa on todella harvinaista jos huoneistossa on sisällä lämmitys). Mun paras kaveri onkin nyt nää kaks päivää ollut sellanen pieni lämmitinlaite tossa mun sängyn ja kirjotuspöydän välissä.  Pelkään vaan millon se hajoaa, sillä se ei näytä hirveen lujatekoiselta.  Onneks sellanen ei kuulemma maksa kun 20 euroa, niin sit voi kipasta tosta läheisestä chino-kaupasta ostamassa uuden.

Tavarat oon saanu suhtkoht paikoilleen. Mun huone on pieni, mutta kiva. Täällä on sänky, kirjoituspöytä, hylly, avonainen iso hyllykkö sekä vaatekaappi.  Pienen parvekkeen ikkunasta tulee valoa ja näkee tolle kadulle. Ja seinät tosiaan pirteän keltaiset :D. 

Koko muu talo onkin sitten kämppiksieni sanoja lainaten. ”una mierdra”. (Katsokaa vaan sanakirjasta niin tiiätte :S) Keittiön kanssa pystyn elämään, sillä sieltä löytyy kaikki tarvittava jne., mutta vessa onkin sitten aivan toinen juttu. En ole oikeesti nähnyt elämässäni niin pientä vessaa (Edes kaverini Annin vessa Haagassa ei voita tätä, ja se on jo ihme!) Ja kaiken huippu on, että sieltä ei tule lämmintä vettä ennen kuin kaasulla jotenkin lämmittää sen veden (en ole testannut vielä niin en tiiä tarkemmin).

 Saa nähdä nyt mitä tästä tulee, katotaan edes asunko täällä vielä kuukauden päästä, vai oonko metsästäny ittelleni toisen kämpän jostain :D.  En oikein tiiä oonko liian hienohelma tälläseen, onko tää oikeesti kauhea vai luulenko vaan ja löytyykö mistään edes parempaa. Who knows? Kutsuin Jennikankin tänne tänään kattelemaan tätä ja sanomaan oman mielipiteensä, jotta näkisin asiaa vähän ns. ulkopuolisen silmin. Pero vamos a ver!

Tän kaiken alakulosuuden keskellä,musta tuntuu välillä vaan, että haluisin, että joku tuttu sieltä Suomesta tulisi ja halaisi kaiken tietämättömyyden pois. Ehkä oon liikaa tunneihminen, en tiiä.  Onneks oon saanu kotiväen sekä tosiaan toisen suomalaisen tytön kanssa täällä mietittyä eri vaihtoehtoja ja hyviä ja huonoja puolia kaikessa. Ja kämppikset täällä on myös aivan ihania. Harmi vaan, että kaks niistä on ollu täällä jo syksyn ja lähtee 12. päivä takaisin Puolaan ja yksi ranskalainen tyttö muuttaa ilmeisesti pari kerrosta alemmaksi.  On muuten hauska puhua espanjaa niitten kanssa kun varsinkaan ranskalainen ei osaa sitä niin hyvin niin välillä yritetään selittää sitten elekielellä kun eihän se mitään englantia osaa. (mikä mulle on toisaalta vaan hyväksi)

Oon todennu täällä myös, että kerrankin löydän alennusmyynneistä vaatteita. Oon ostanu kivoja paitoja jo neljä nyt, jotka kaikki on maksanu 3.90 – 5.90 e . Ja ilouutinen (ja ihme) kotiin päin, en ole ostanut vielä yhtäkään laukkua tai kenkiä :D, vaikka niitä olen nimenomaan ettinyt.

Huomenna ois tarkotus mennä yliopistolle ja opetella siinä samassa vähän käyttämään Valencian metroa. Ois aina bueno jos saataisiin kurssivalintoja ees vähän tehtyä. En kyllä uskalla millään tavalla luottaa siihen, sillä ollaanhan me kuitenkin Espanjassa, jossa kaikki tapahtuu vähän niin ja näin ja jälkijunassa. Hassua oikeastaan huomata, mutta kaipaan täällä jo yliopiston alkua. Pääsee näkemään muita Erasmuksia ja tutustumaan. Hostellissa ilta oli kiva kun näki paljon muita ihmisiä, mutta täällä tää vähän rajottuu näihin kämppiksiin. Huomenna menen myös kielitestiin Centro de Idiomasille. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, sillä en ole avannutkaan koko espanjan kirjaa :D.  Jotenkin ei ole vaan muka ehtinyt.

Ainiin ja onhan mulla yksi ihana ilouutinenkin. Kuten monet kavereistani tietävät suomalainen bändi nimeltä The Rasmus (Tää bändi on enemmän ja vähemmän kulkenu mun mukana 8 vuotta mun elämästä) tulee tänne Valenciaan keikalle 26.3. Heillä on myös muutama keikka mm. Barcelonassa ja Madridissa tossa maaliskuussa. Olin päättänyt, että totta kai nyt menen katsomaan niitä kun kerta tänne samaan aikaan sattuvat, harmittelin vaan, että joudun menemään yksin. MUTTA  ykskaks sain just kuulla tänään, että mun kaveri tulee ainakin nyt Barcelonan ja Valencian keikoilla mun kanssa, ja se oli varannu jo lentoliputkin! Oon niin superilonen tosta! Odotan sitä erittäin kovasti <3.> Huippua!

Nyt vois yrittää vähän saada luetuksi, en tiiä kyllä kumpaan kirjaan loppuen lopuks tartun, tohon espanjan kielioppikirjaan vai Breaking Dawniin (yksi mahtava vamppyyrikirja). Arvatkaa vaan kumpi houkuttaa enemmän :D