Matricula ja MTV Winter in Valencia

”Pienen” säätämisen ja lappujen täyttelyn jälkeen vihdoin on kurssit haalittu kokoon ja ilmoittautuminenkin hoidettu.

Tiistaina oli siis vihdoin ja viimeinen päivä, jolloin oli ”matriculan” aika. Paljon meitä oli peloteltu, että kurssit saattavat olla täynnä ja varavaihtoehtojakin pitäisi olla. Havaittavissa oli siis pientä hermostuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Itse olin onnekas, koska oma ilmoittautumiseni oli kolmesta ilmoittautumispäivästä ensimmäisenä ja kellonaikakin aamupäivän puolella. Oli siis suht hyvät mahdollisuudet päästä kursseille, jotka halusin. Tai siis niinhän minä luulin…

Raahauduin siis aamusta Secretaria-toimistoon hoitamaan tätä hommaa. Ilmottauduttiin saapuneiksi ja siinä odoteltiin sellanen 45 minuuttia, kunnes joku tuli sanomaan, että ”Koko ilmoittautumisjärjestelmä on kaatunut, tulkaa myöhemmin uudestaan” Siinä vähän taisi kirosanat lennellä. Just mun tuuria! No, käytiin siinä hoitamassa pari asiaa ja tultiin takasin kärkkymään josko järjestelmä jo toimisi.

No, toimihan se, joka tarkoitti sitä, että monet muut oppilaat, joilla oli myöhemmin aamupäivällä aika, olivat ehtineet tässä välissä jo ilmoittautumaan (ja ehkä viedä meidän paikat kursseilla). Onneksi Secterian tyypit laittoivat meidät heti seuraaviksi jonoon ja siinä sitä sitten taas odoteltiin.

Varmaankin noin puolen tunnin päästä tästä löysin itseni  yhden sihteerin työpöydän äärestä. Hän naputteli koneelle kurssini ja jokaisesta löytyi vielä tilaa. Jee! (Tai noin minä vielä silloin luulin. Kotona huomasin, että sihteeri oli laittanut minut väärään englannin ryhmään ja tänään olen joutunut taas juoksemaan siellä ja hakemassa opettajan hyväksyntää kurssille, koska se kurssi, jonne alun perin halusin oli ehtinyt menemään täyteen tässä välillä)

Nojoo, loppu hyvin kaikki hyvin! Tällaiselta näyttää siis kurssini tänä keväänä:

Economía de la Unión Europea 6 op

Estrategía de Marketing 4,5 op

Dirección Estrategia de la Empresas Turisticas 4,5 op

Inglés Economicoempresarial 6 op

Kielikeskuksen espanjan tunnit  6 op

Katsellaan sitten kuinka paljon noista pääsee läpi :D.  Kuuleman perusteella täältä Valenciasta ei hirveän montaa opintopistettä yleensä saa. Katsellaan olenko poikkeus vai menenkö samalla kaavalla :D

Tiistai-iltana täällä oli varsinkin nuorison keskuudessa kovastikin odotettu tapahtuma MTV Winter in Valencia. Tämä oli siis Musiikkitelevision järjestämä ilmaistapahtuma tuolla Ciudad de las Artes y las Cienciasilla. Mahtavat puitteet tapahtumalla kyllä siis oli. Tänä vuonna paikalla oli Franz Ferdinand, Mando Diao ja Starsailor

Erityisesti tykkäsin tosta Mando Diaosta. (Katsokaa vaikka Mando Diao -Dance with somebody  ) Piristävä uutuus mulle. Nimen olin kyllä aikasemmin kuullut, mutta musiikista en tiennyt mitään.

Taas totesin tuolla, että olen kyllä niin keikka-ihminen, eikä millään malttais odottaa seuraavaan konserttiin. Tosta tuli muuten mieleen, että luin juuri, että espanjalaisella yhtyeella El Canto Del Locolla olisi keikka Barcelonassa huhtikuussa. Haluisin NIIN kovasti mennä! Ois aika ainutlaatuinen tilaisuus. Saa nähdä löydänkö itseni sieltä, toivottavasti ;).

Keskiviikkona eikä tänään tainnut tapahtua mitään erikoista. Olen mennyt eteenpäin jokseenkin sumussa, koska kokoajan väsyttää niin paljon. Viime viikonloppu vaatii siis veronsa. Yritän myös parhaani taistella tauteja vastaan, sillä tällä hetkellä kämppikseni makaa jonkun taudin kourissa. Kävin tossa apteekissakin ostamassa sille jotain lääkkeitä. En halua tulla taas kipeäksi!

Tällä kertaa lopetan tähän, väsyttää nyt niin paljon, että pakko on painua nukkumaan (kuvia tulee myöhemmin, jos jaksan ne ladata). Huomenna ryhmätyön tekoa ja parin tunnin luento markkinoinin strategioista. Sitten on viikonloppu ja tiedossa ainakin yhdet synttärit, jes!

Excursión a la Albufera y las montañas

Antisosiaalinen olo. Viikonloppuna sosiaalisointia oli niin paljon, että nyt haluaa vain lukita itsensä omaan huoneeseen ja olla yksin.  Tervettä? En tiedä, mutta minä ainakin tarvitsen aina välillä sitä omaa aikaa, jolloin kukaan ei häiritse eikä kokoajan tarvitse puhua. (kuulostaapa karulta) Nyt on siis hyvä hetki päivittää blogia (vaikka ehkä pitäisi olla tekemässä tutkimustyötä strategic management -kurssille) 

Erasmus-retki oli siis mukava tapa viettää viikonloppua. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja näin paljon Valencian ympäristön luontoa. Tuntuu, että tapahtui niin paljon kaikkea, että olisin ollut vähintään viikon siellä. Ja tosiaan hintaa tälle retkelle kertyi vain se 60 euroa, joten mikä ettei (sisältäen siis bussikuljetukset, ruuat ja yöpaikan)

Matkan startti oli siis lauantaiaamuna klo 9.00 Facultad de geografia y historian edessä. Pikkuhiljaa porukka valui paikalle enemmän ja vähemmän väsyneinä. (Yksi espanjalainen oli esimerkiksi tullut paikalle melkeimpä suoraan baarista, nukkumatta ollenkaan.)

Matkalle lähdettiin kahdella bussilla, sillä osallistujia oli yli 100. 

Pirteää poseerausta aamutuimaan Nellin ja Jennikan kanssa.

Ensiksi suunnattiin Valencian lähellä sijaitsevaan Albuferan kylään. Kylä vaikutti täysin kuolleelta, ei ristin sielua missään meidän lisäksi. Albufera on kuitenkin ilmeisesti melko suosittu turistien keskuudessa, sillä ravintoloita löytyi toinen toisensa perään. (Joku muistaakseni jopa sano, että kylä elää turismin avulla) Ehkä helmikuussa ei sitten vain liiku niin paljoa turisteja. (niin ja kellonaikakin saattoi ehkä vaikuttaa asiaan jonkun verran)

 Ensiksi kierreltiin vähän kylässä ja syötiin eväitä auringonpaisteessa. 

Tämän jälkeen oli tiedossa veneajelu läheisellä järvellä. Paatti oli aika pieni ja aivan täynnä ihmisiä, joten aluksi olin aivan varma, että se tulee uppoamaan. Pinnalla se kuitenkin pysyin ja hengissä selvisin!

Seuraavaksi oli vuorossa läheisellä rannalla vierailu. Käveltiin rantaa pitkin ja otettiin yllätysyllätys kuvia. Voin vain kuvitella, miten ihana tuokin ranta on kesällä! Täytyy harkita, jonkunlaista käytiä tällaisella syrjäisemmällä rannalla vielä ihan kesälläkin, sillä luultavasti ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin Valencian rannalla.

Rannalta hypättiin taas bussin kyytiin ja lähdettiin kiemurtelemaan pikkuteitä ylös vuorille. Maisemat oli hienot, mutta en voi väittää ettenkö olisi pelännyt katsoessani jyrkiltä vuorenseinämiltä alaspäin. Täällähän ei tunnetusti ole minkäänlaisia turvakaiteita vuoristoteissä. 

Pysähdyttiin ensimmäiselle tasanteelle ottamaan kuvia. Kyllä näytti hienolta!

Tämän jälkeen ajettiin vielä vähän ylemmäksi ja pysähdyttiin uudestaan. Siitä kiivettiin vielä kävellen ylöspäin.

Hiusten sekamelska johtuu aikamoisesta tuulesta siellä korkealla. Kuvassa allekirjottaneen lisäksi Nelli, Pia, Julia ja Jennika.

Yläilmailun jälkeen bussimatka jatkui vieläkin korkeamalle niitä samoja kamalia pikkuteitä. Katsoin parhaakseni ottaa tässä välissä pienet tirsat jotten a) panikoisi ja b) olisi superkuollut illalla. On se kumma miten meri-ilma väsyttää. 

Aivan ylhäällä, korkean vuoren päällä sijaitsi hostellimme/majatalomme. Itse nukuin yöni pikkuruisessa mökissä huonetovereinani yllä näkyvät henkilöt plus italialainen poika Alex.

Nopean virkistäytymisen jälkeen me hurjan nälkäiset Erasmus-oppilaat suuntasimme tiemme ruokalaan ja saimmekin aikamoiset annokset erinäisiä herkkuja. (On se kumma, miten hyvältä ruoka maistaa nälkäisenä)

Illallisen jälkeen pienimuotoiset fiestat (joista mulla ei valitettavasti ole yhtään kuvia), jossa tanssittiin mm. ketchup songia ja muuta laadukasta :D. Itse suuntasin parin mökkikaverini kanssa jo puoli yhdeltä nukkumaan , sillä millään ei enää jaksanut. Loput tulivat pikkuhiljaa yhden - puoli kolmen välissä. Turhaan kuitenkin menin noinkin aikasin nukkumaan sillä mökissä ei meinannut millään pystyä nukkumaan. Koko hökkeli oli aivan jääkylmä. Allekirjottaneella oli kaksi peittoa, sukkahousut, kolitsi housut + huppari, t -paita ja villasukat, mutta silti heräilin vähän väliä aivan jäätävään oloon. Oli kylmin yö ikinä (ja tämä voittaa myös muinoin pakkahuoneella viettäneeni yön)

Aamulla suihkuista tuli onneksi lämmintä vettä, joten mieli parani huomattavasti. 

Aamupalan jälkeen lähdettiin urheasti patikoimaan. Matkan pituus oli siis se 15 km. Opiskelijoiden ja opettajan lisäksi seurassamme oli myös aasi.

Maisemat näyttivät mm. näiltä.

Yllättävän kevyesti askel taittui ja ensimmäiset 11 km tuntuivat ihan helpoilta. Yksi vinkki kuitenkin patikoimaan lähteville: Laittakaa jalkaan sellaiset kenkät, joissa on mahdollisimman paksu pohja. Allekirjottaneen tennareissa pohjat olivat nimittäin olemattomat, ja näin jokainen isompi kivi tuntui aika epämiellyttävältä jalkapohjissa. 

Näiden 11 km jälkeen oli tauon paikka. Aurinko paahtoi taivaalla ja oli kuuma. Vesi ja raikas omena olivat pelastus. Enää olisi jäljellä 4 km, ajattelin, että helpostihan tuo nyt menisi. Olin kuitenkin väärässä sillä melkeimpä koko 4 km oli ylämäkeä!! Olin NIIN kuollut päästessäni vihdoin takaisin majapaikalle. Mutta selvisin!

Venyttelyä auringossa ja sen jälkeen ansaitulle lounaalle. Tiedossa oli paellaa ja suklaakakkua :P. 

Lounaan jälkeen vietettiin siestaa auringossa makaillen. Oi että! Sitten pieni visiitti paikallisella kanitilalla. Itse olin varmaan jonkunlaisessa kävelyn jälkeisessä horroksessa, joten se meni vähän ohi. 

Sen jälkeen lähdettiin köröttelemään hirveitä vuoriston pikkuteitä takaisin kohti Valenciaa. Oltiin vissiin pikkasen väsyneitä kun vaan nauratti kaikki :D. Ja naamat oli kyllä niin punaset että :D. Tais saada vähän aurinkoa! 

Viimeisillä voimilla kävellen yliopistolta tänne kotiin. Suihku ja oma sänky tuntuivat taivaallisilta. Reissu oli kiva ja onneksi lähdin mukaan, mutta voimia se kyllä myös vei!

Entistä väsyneempänä siis kohti tulevaa kouluviikkoa. 

Koulukäyntiä, salsaa ja fiestaa

Taas hurahti yksi kouluviikko. Aika menee niin hirveetä vauhtia ettei millään meinaa pysyä mukana. Blogin kirjoittaminenkin on ollut täysin mahdotonta kun aika ei vain riitä.  Vihdoin nyt on aikaa tässä samalla kun yritän pakkailla huomista muutaman päivän Erasmus-retkeä varten.

Nyt siis seuraa tiivistettynä viime viikon tapahtumat :D

Maanantaina laiskan sunnuntaina jälkeen innokkaana (?) kouluun. Meinas mennä hermot Economía de la Unión Europea- kurssilla kun sen opettajan englannin lausuminen on vaan NIIN tönkköä. Välillä mietin, että mitäköhän ihme hepreaa se puhuu.  Tällä kurssilla käydään siis esimerkiksi Euroopan Unionin maiden bruttokansantuotetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä läpi. Lisäksi me myös lasketaan siellä jotain laskuja, joidenka kaavoista en tajunnut hölkäsen pöläystä. Ja totta kai jätin myös laskimeni kotiin Suomeen, jes!

Tolta tunnilta siirryin huomattavasti mukavamman Dirección Estrategia de las Empresas Turisticas –kurssin practica (= eli harjoitusten teko) tunnille, jossa opeteltiin käyttämään tämän koulun tietokantoja hyväksi. Kurssin veti sellanen sympaattinen työntekijä kirjastosta, joka pahoitteli jo aluksi huonoa englannin kielen taitoaan. Mun mielestä se kuitenkin puhu paremmin kuin useimmat professorit täällä. Hmm.. outoa!

Hurjan rankan koulupäivän jälkeen juostiin Nellin ja Pian kanssa yliopiston toiselle kampukselle maksamaan tuleva viikonloppureissu ja kuulemaan vähän tarkempia yksityiskohtia matkasta. Tavattiin myös hurmaava (:D) hollantilainen Maurice.

Maanantaina en tainnu mitään muuta erikoista tehdä. Jenkkeihin juttelin skypessä pitkästä aikaa ja sit illemmalla käytiin Jennikan kanssa ostamassa reput. (Milloinkohan mä olen viimeksi käyttänyt reppua ? :D) Pakko oli tuhlata siihen se 10 euroa, kun pitää sinne viikonloppureissulle saada joku missä voin kantaa esim. eväitä. (Guessin laukku ei ehkä ole paras mahdollinen siihen tarkoitukseen :D)

Tiistaina herätyskello soi klo 06.45, mutta painoin sen vaan kiinni ja lähetin Jennikalle tekstarin, että en ole tulossa katsomaan sitä Economía Española –tuntia. Sen sijaan nukuin pitkään ja yhdentoista maissa lähdin suunnistamaan kohti El Saler- nimistä kauppakeskusta, jossa mun oli tarkotus tavata Nelli.

Matkalla näin Ciudad de las Artes y las Cienciasin ensimmäistä kertaa. Aika vaikuttavat rakennukset. Ja turkoosi vesi näytti niin nätiltä auringon paisteessa. Pakko oli myös ottaa pakolliset turistikuvat.

El Saler oli ihanan viileä sisältä siinä kuumuudessa :D. Ja paljon kauppoja löytyi. Hyvä löytö oli myös Cittarin tapainen iso kauppa, josta sai kaikkea kodintarvikkeita.El Salerista suunnistettiin keskustaan ja minä jatkoin vanhalle asunnolleni tapaamaan uusia vuokralaisia ja ilmottamaan paketista, jonka ystäväni oli Suomesta lähettänyt kyseiseen osotteeseen. Ei ollut pakettia harmi kyllä kuulunut. No, jätin yhteystietoni ja lähdin kävelemään kohti nykyistä kämppääni. Tässä vaiheessa en edes tiedä, miten paljon olin kävellyt. Jalat oli yhtä muusia ja jokainen askel sattui. Lopulta jossain vaiheessa luovutin ja hyppäsin metroon ja sillä huristelin tohon lähipysäkille.

Keskiviikko ja inhottavin koulupäivä. Mulla on sillon tunteja klo 8.30 – 10.00, 12.30 – 13.30 ja 15.30 – 17.00. Ihan kivasti siis noita hypäreitä tossa :S.  Ensimmäinen hypäri vietettiin Pian kanssa käytännön asioita hoidellen. Sain mm. kirjastoon lainaamisoikeudet ja tiedon, että yhdellä valitsemistani kursseista ei ole enää yhtään tilaa, joten piti taas vekslailla lisää. Syötiin myös erittäin epäilyttävät Bocadillo del día:t (päivän patongit). Niissä oli jonkunnäköistä majoneesimössöä sisällä ja vissiin jotain erittäin sitkeitä mereneläviä :D.

Liike-elämän englannin tunti oli täällä muuten suht omituinen. Myös tämä opettaja lausui erittäin huonosti englantia ja suurimman osan asioista selitti myös espanjaksi (vaikka oltiin englannin tunnilla!) Oppilaitten englannin lausuminen oli puolestaan niin kamalan kuulostaan, että Jennika meinas kokoajan revetä nauramaan :D.

Hajanaisen koulupäivän jälkeen, olin vihdoin kotona joskus viiden maissa. Vietin myöhäissiestan ja nautin nukkumisesta. Illalla lähdettiin salsailemaan Caribbean nimiseen baariin. Oli oikein mukavaa, vaikka askeleet ei oikein ollukaan hallussa. Salsailun jälkeen musiikki vaihtui ja pääsi pitkästä aikaa kunnolla tanssimaan (musiikki oli siis paljon parempaa, mitä edellisessä baarissa) Dragostea Din Tein jossain ihme tanssivarsiossa lähetin lämpimiä ajatuksia Anneille Suomeen (nojoo, toi ei oo esimerkki hyvästä musiikista, mutta kuitenkin :D). Hassua muuten miten noinkin pieneen paikkaan oli eksynyt niin paljon tuttuja; Mauriceen törmättiin heti, sit oli vanhan kämpän kämppiksen kaveri Carole, yks saksalainen tyttö Julia, suomalainen poika Toni jne. Ja tottakai tutustutiin illan aikana myös uusiin ihmisiin. Saatiin itse asiassa myös kutsu seuraavan päivän fiestoihinkin saksalaisen pojan Steffenin kämpille.

Tosi mahtava ilta! Tonne uudestaan ehdottomasti.

Torstaina, lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen, väsymys oli aamulla aikamoinen. Tunnilla opettaja puhui taas hepreaa (englantia espanjalaisittain) ja väsymystila ei auttanut juuri ymmärtämistä. Tunnin jälkeen hipsin onnellisesti kotiin nukkumaan kolmen tunnin päiväunia. Viideltä paniikkipuhelu Jennikalle; luulin, että olen supermyöhässä. No, onneksi sielläkin päässä oli vähän lepäilty ja oltiin vasta samassa vaiheessa.

Parin puhelun jälkeen päädyttiin Jennikalle toisen suomalaisen tytön kanssa leipomaan korvapuusteja ja juomaan sangriaa. Tarkotuksena oli siis tehdä jotain suomalaista illan fiestaan (kaikkien oli tarkoitus tehdä jotain oman kotimaansa perinneruokaa), ja ruisjauhojen ja ruisleivän puutteesta johtuen päädyttiin pulliin. Vaatii muuten pientä kekseliäisyyttä pullien leipominen täällä mm. ilman kaulimia ja kardemummaa. Mut hyviä tuli :P

Steffenille päästiin espanjalaiseen tapaan sopivasti myöhässä ja siellähän oli jo valtavasti väkeä ja mitä ihmeellisimpiä herkkuja eri maista. Siinä maisteltiin kaikkea ja juotiin halpaa vino tintoa.

Steffenin espanjalainen kämppis Pablo osottautui myös erittäin suureksi Rasmus-faniksi. (En pääse tota bändiä eroon sitten millään :D) Jotenkin siinä taisi myös käydä niin, että Pablo liittyy mun ja Annin seuraan Valencian keikalle, sillä hänellä ei ole ketään keikkakaveria. No, mikä siinä :D, aika erikoista!

Noi bileet oli muuten siitäkin kivat, että melkein kaikki puhu kämpässä pelkkää espanjaa. Jotkut osasi paremmin ja jotkut huonommin, mutta silti kaikki yrittivät, mahtavaa!

Perjantaina eli tänään heräsin taas väsyneenä. Onneksi koulua oli vaan klo 12.30 – 14.00. Kaiken lisäksi tämän päivän kurssi Estategia de marketing on ehdottomasti kaikkein kivoin kurssi. Opettajat on aivan ihania ja innostavia! Tapasin myös taas pari uutta suomalaista. Jopa täällä tuntuu välillä, että maailma on niin pieni, sillä tällä toisella suomalaisella pojalla on sama vuokranantaja kun mulla ja se asuukin tässä ihan lähellä.

Väsymyksestä huolimatta lähdin koulun jälkeen reippaana tonne kauppakeskukselle ostamaan kaikkea pientä tarpeellista niin tänne huoneeseen kuin viikonlopun reissullekin. Löysin taas yhden aivan ihanan hameen ja paidan. Hupsistarallaa, taitaa kaiken Suomeen saaminen olla aika hankalaa :D.

Tähän loppuun taas muutamia juttuja mitä oon yleisesti havainnut täällä Valenciassa, sekä itsestäni, että muuten vaan.

• Kävelen täällä aivan jumalattomasti! En ikinä Suomessa kävelisi tälläsiä matkoja, mutta täällä on niin nätit ilmat ja paljon kaikkea uutta nähtävää niin sitä ihan haluaakin kävellä (jalat ei tosin tykkää ehkä siitä iltasin niin paljon).
  
• On hassu, miten nopeasti vaihtarina saa uusia tuttuja ja kavereita. Suomessa ei ikinä olisi tällaista.
  
• Italialainen poika sanoi mulle eilen, että näytänkin ihan suomalaiselta. Ehkä sitten niin!

• Autojen parkkeeraus on täällä mielenkiintoista hommaa. Niitä saatetaan parkkeerata keskelle risteyksiä ja tien reunoille jopa kahteen riviin. Ns. Toinen rivi ei vain saa laittaa käsijarrua päälle, jotta ensimmäisen rivin kuljettajat voivat tarvittaessa työntää toisen rivin autot tieltä pois.
  
• Muovipussien käyttö on täällä aivan älytöntä. Kaupasta lähtiessäni mulla saattaa olla ruokaa jopa viidessä muovikassissa, sillä muovikassit ovat niin pieniä ja helposti rikkimeneviä, jonka takia yhteen muovikassiin laitetaan keskimäärin vain muutama tuote. Kaiken lisäksi normaalisti kassatädit pakkaavat tuotteet samalla kun lukevat viivakoodit, joten itse en ehdi edes siihen väliin.

Nyt ois ehkä ihan hyvä mennä nukkumaan. Pienet univelat tässä takana ja huomenna pitäisi olla tuolla yliopistolla jo klo 9.00. Toivotaan, että säät suosii ja tulee kiva reissu. Hasta luego!

Markkinoita, piknikiä ja baareilua

Sunnuntaijumitusta. Ulkona sataa pitkästä aikaa vettä. Sateen ropina kuuluu sisälle. Tuntuu ihan kun koko Valencia olisi pysähtynyt kun mistään ei kuuluu mitään muita ääniä. Ihanaa, kun on lupa vaan olla.

Perjantaina oltiin kuuntelemassa taas yhtä Erasmus-infoa. Alku oli samaa vanhaa perusinfoa: yliopisto koostuu 3 kampuksesta suurine kirjastoineen jne jne. Lopuksi maantiedon professori esitteli kuitenkin mielenkiintoisen viikonloppureissun ”The Valencian landscape in two days. From the coast to the mountainous land”.  Reissu olisi ajankohdaltaan ensi viikonloppuna eli sellanen parin päivän juttu.  Todella mielenkiintoiselta vaikutti, joten suuntana ensi viikonloppuna on sitten Valencian vuoristot ja järvistöt. Vähän ehkä hirvittää, miten tulee sujumaan sellanen 15 km patikointi (koska minä en tunnetusti ole ollenkaan patikointi-ihminen :D), mutta kai siitäkin selvitään.

Yliopistolta suunnattiin muutaman suomalaisen ja yhden saksalaisen tytön kanssa keskustaan lounaalle. Lounaan jälkeen oli tiedossa Plaza de torosilla (Härkäareena) tänä viikonloppuna järjestetyt keskiaikaismarkkinat.

Aurinko paistoi ihanasti kun odoteltiin yhtä tyttöä mukaan.

Kojuja kojujen perään. Kaikkea jännää löytyi.

Myytävä oli mm. stressiä alentavaa teetä. Oiskohan mun pitänyt kenties ostaa sitä :D?

Vaikka kuinka monta laatua kuivattuja hedelmiä.

Oliiveja :P

Hyvännäköisiä kakkuja...

...joita meidän oli tietysti pakko päästä maistamaan.

Markkinoitten jälkeen lähdettiin terassille nauttimaan auringon paisteesta. 

Ja kun keskustassa oltiin niin täytyihän sitä sen jälkeenkäydä myös vähän shoppailemassa.Tällä kertaa mukaan tarttui onneksi vain yksi ohut villatakki.

Siinä seitsemän aikoihin loppu voimat totaalisesti ja suunnattiin kukin omia reittejämme koteihin. Kääriydyin olohuoneen sohvalle vilttiin, laitoin lämmityksen päälle ja yritin siinä aikani etsiä telkkarin 50:stä kanavasta jotain katsomisen arvoista. Siinä pähkäillessäni yksi kämppiksistänikin tuli kotiin ja päädyttiin katsomaan sen kanssa joku rakkausdraama-leffa. Onneksi muuten meidän telkkarissa on joku toiminto, jonka avulla leffoja sun muita sarjoja pystyy katsomaan alkuperäiskielellä. Duppaukset kuulostavat nimittäin mielestäni aivan naurettavilta + espanjan ymmärtämiseen joutuu käyttää energiaa aivan liikaa (jos siis haluaisi viettää vaan laiskan leffaillan). Leffan jälkeen olikin sitten niin naatti, että painuin vaan nukkumaan.

Lauantaina oli nimittäin tiedossa taas aikainen herätys. Tällä kertaa syynä ei onneksi ollut koulu tai taas yksi yliopiston infotilaisuus, vaan lähdettiin piknikille rannalle vaihtareiden kanssa. Aluksi meitä oli tarkoitus tulla vaan n. 6 ihmistä, mutta loppuen lopuksi se vähän paisui ja paikalle kerääntyi n. kolmisenkymmentä vaihtaria mm. Saksasta, Ranskasta, USA:sta, Puolasta, Italiasta, Hollannista ja totta kai myös me suomalaiset.

Aika meni nopeasti siinä eri ihmisten kanssa jutellessa. Syötiin eväitä ja juotiin viini ja sangriaa siinä auringon paisteessa. Aika täydellistä! Onnistui siinä jopa muutama ihminen polttamaan rinnuksia ja naamaansa. (Allekirjottaneellakin posket punottivat aika lailla.)

Neljän tunnin piknikin jälkeen kotiin, kauppaan, pikapäikkäireille (jotka eivät kuitenkaan onnistuneet niin hyvin Fallas- rakettien harjotuspamauksien takia), suihkuun ja valmiiksi iltaa varten. Pakko muuten mainita, miten halpaa alkoholi on täällä kaupoissa. Ostin litran sangriapullon + 6 siideriä, ja hintaa näille kertyi 3 euroa :D.

Kymmenen maissa olin vihdoin suht valmis ja lähdettiin Jennikan kanssa suunnistamaan kahden muun suomalaisen tytön kämpille tähän lähelle. Siellä vierähti muutama tunti ja parin mutkan ja yhden tytön yhtäkkisen ihmeellisen pahanolon jälkeen löydettiin itsemme Discocitystä.  Discocity oli sellanen pieni (ehkä puolet maman yläkerrasta) baari, joka oli ihan täynnä ihmisiä. Sisäänpääsy olisi ollut 12 euroa, mutta ennen kello kolmea sinne pääsi sellasilla lapuilla ilmaiseksi. Viihdyin siellä viiteen asti kunnes väsymys vei voiton ja lähdin yhden suomalaisen tytön kanssa samaan aikaan pois. (Osa porukastamme jaksoi ilmeisesti seitsemään asti, hullua!) Pitää ehkä treenata tota jaksamista vielä :D.

Tänään en sitten olekaan tehnyt oikeastaan mitään muuta kun jumittanut, puhunut äitini kanssa skypessä ja koittanut siivoilla vähän. Huomenna alkaa taas uusi kouluviikko ja uudet turhautumiset kurssien kanssa (toivon silti, että ilmoitetut aikataulut pitäisivät edes vähän paremmin paikkansa kun viime viikolla :D)

Niin ja lopuksi vielä: Ihanaa myöhäistä ystävänpäivää kaikille ihanille ympäri maailmaa!

Yliopiston aloitus ja muuta häslinkiä

Espanjaa, suomea, englantia ja sitten taas vähän espanjaa.  Tuntuu, että kieli menee solmuun ja sitä puhuu sitten juuri sitä kieltä mitä EI nimenomaan pitänyt puhua.  Eilenkin englannin kielisellä kurssilla huomasin, että ensimmäiset sanat, jotka päähän tulivat olivat espanjaa ja jostain aivojen perukoilta piti sitten etsiä ne oikeat englannin kieliset sanat. Erittäin outo tilanne :D

Nyt ollaan jo yli viikon puolivälin. Hirveätä vauhtia menee aika. Tänään olen ollut Espanjassa jo yli kaksi viikkoa! Ei pysy pää enää menossa mukana. No, kerrataanpa tässä hiukan viime päivien tapahtumia tänne blogiinkin, tai niitä juttuja, jotka vielä muistan. Ei meinaa aikaa löytyä blogin päivittämiseen ikinä muka tarpeeksi.

Maanantaina suunnattiin tiemme yliopistolle yhteiseen Erasmus-vaihtareiden infotilaisuuteen, jossa tulisi kuulemma selviämään kaikki kurssien epäselvyyden ja muutkin käytännön tiedot. No, koska Espanjassa ollaan, eihän se nyt oikein niin käynyt ja välillä tuntu, että kaikki meni vaan entistä sekavammaksi ja hankalammaksi.  Tähän oltiin kuitenkin varauduttu, joten No panic!

Info oli muuten kokonaan espanjaksi, joten onneksi osaan kyseistä kieltä (ainakin jonkun verran). Meidän edessä istu slovakialaisia, jotka ei kuulemma osanneet koko kieltä ollenkaan ja siinä he sitten meiltä yrittivät kysellä tärkeimpiä asioita. Luulis nyt kansainvälisten asioiden toimiston työntekijöiden tajuavan, että jos yliopistolla voi myös opiskella englanniksi, kaikki eivät välttämättä osaa espanjaa. Niin outoa! (ja niin espanjalaista :D)

Yliopisto (ainut kuva, jonka nyt jaksoin ladata, lupaan myöhemmin lisää!)

Seuraavat kaksi viikkoa ovat siis niitä ns. tutustumisviikkoja eli ihan oikein ymmärrettiin silloin viikko sitten. Saadaan käydä tutustumassa eri kursseilla ja katselemassa vähän aiheita ja opettajia. Kahden viikon päästä on ”matricula” eli ilmottautuminen.

Yliopistolla törmättiin muuten heti muihinkin suomalaisiin. Kolme ihmistä Haagasta ja yksi lapin yliopistosta sekä yksi tyttö Laureasta. Outoa, että täällä on näinkin paljon suomalaisia vaihtareita ja kaikki vielä meidän kampuksella. Suomen kieli ei siis ainakaan pääse unohtumaan :D

Yliopiston infosta juoksin parin mutkan kautta tapaamaan ensimmäisen eli vanhan kämppäni vuokranantajaa. Sain kun sainkin takasin sen kämpän takuuvuokrarahat ja helmikuun vuokrarahat. Olin kyllä niin superyllättynyt, kun kaikki täällä on vaan varotellut ettei keneenkään vuokranantajaan kannata luottaa yms. Oli onnellinen olo. Koko kämpän vaihtoprosessissa en ollut siis hävinnyt mitään ja kaikki kääntyi loppuen lopuksi parhain päin J. Olin muuten pikkusen vainoharhainen ja varovainen kun kannoin tuolla metrossa niitä 600 euroa :D.

Maanantai-iltana lähdettiin kuuden hengen suomiporukalla (+ yksi saksalainen tyttö) katselemaan Valencian yöelämää. Teemana oli tänä iltana perus espanjalaiset baarit ei pysyttiin kaukana Erasmus-vaihtaribaareista. Ja halpaa oli, 2 olutpulloa eurolla. Mulla tais mennä sinä iltana yhteensä rahaa vaan joku 3,5 e :D. Mukava ilta oli. Harmi vaan kun se piti lopettaa jo puoli kahden maissa kun yliopistolla piti olla seuraavana päivänä jo kymmeneltä.

Tiistaina kirjastoinfoon ei-niin-pirteänä. Kovasti selitystä, tietty espanjaksi kaikki ja sitten vielä rundi ympäri rakennusta. On muuten iso kirjasto! Kerroksia oli varmaan ainakin kuusi ja kussakin kerroksessa kirjojen laina-ajat vaihtelivat. Plussaa muuten suurista lukusaleista, joita oli joka kerroksessa. Niin ja toi oli muuten vain meidän kampuksen kirjasto, jokaisella kampuksella on omansa, joihin on kerätty tietyn aiheen kirjallisuutta. Paljon on siis kirjoja!

Infon jälkeen kiitin luojaa, että ollaan täällä siestan maassa ja painuin kotiin päiväunille. Pirteänä siestan jälkeen takasin yliopistolle, (On se muuten hyvä, että toi koulu on tossa noin lähellä) jossa meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Inglés económico-empresarial –kurssia. Espanjalaiseen tapaan kuitenkin luokan eteen päästyämme, luimme ilmoitustaululta, että valitamme väärää infoa, mutta kurssi alkaakin vasta 23. päivä. Ai kun kiva! :D. Aikamme palloiltiin siinä yliopistolla ja sit jotenkin löysin itseni seuraamasta espanjankielistä markkinoinnin kurssia. Herranjumala, miten vaikeaa! En varmasti jää sinne!

Keskiviikkona ylläri-pika-aamun tuloksena jouduin melkein juoksemaan aamun kurssille. Ilma ei auttanut tukalaa oloa ollenkaan, koska aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tiedossa oli Estrategía de marketing. Mahtavalta kurssilta vaikutti ja haastettakin löytyy. Miesopettaja oli erittäin sympaattinen tapaus, joka oli hirveän innostunut markkinoinnista ja yritti parhaansa mukaan lausua englantia. Tulos oli suht huvittava, mutta kyllä mä ymmärsin :D.

Hyvällä mielellä lähdin yliopistolta ja aurinko ja lämmin ilma nostatti mielialaa vaan entisestään. Jennikalle kävellessä hymyilin vaan ja nautin elämästä. Se raukka oli nyt vuorostaan niin kipeä, että vein sille vähän nenäliinoja ja ruokaa.

Oon muuten kävellyt täällä nyt viikon aikana niin paljon, että keskiviikkona jalat teki jo kuolemaa. Rajallisen matkalaukkutilan takia pystyin ottamaan Suomesta mukaan vain kolmet kengät, ja tottakai ne kaikki oli korollisia :D. (=päkiöiden kuolema) Keskiviikko kävin ostamassa itselleni pitkästä aikaa tennarit. Voi, ette usko kuinka mun jalat nautti! Ainiin ja ongelmallisen lipunoston jälkeen nyt on myös liput Barcelonaan.

Tänään oli entistä lämpimämpi päivä ja takkikin oli jo liikaa, ohuessa villapaidassa pärjäsi mainiosti.  Tie vei taas yliopistolle ja eri kurssien pariin. Economía de la Unión Europea = yleishyödyllinen, englannin kielinen kurssi. Opettaja ihan mukava, vaikka englannin lausuminen sillä on täysin hakoteissä :D Tonne varmaan jään.

Sen jälkeen oli tiedossa Marketing Turístico, mutta valitettavasti kurssilla oli kuulemma jo niin paljon porukkaa, ettei sinne enää mahtunut.

Outo systeemi täällä muuten, että ilmeisesti ensiksi kursseille pääsevät ilmoittautumaan espanjalaiset ja sitten vaihtarit, jotka ovat tulleet tänne jo syksyllä. Me uudet vaihtarit ollaan siis jonkunnäköinen jämäporukka, joidenka pitää yrittää haalia kokoon sellaiset kurssit, joilla on tilaa. 

Seuraavaksi mentiin katsomaan Economía Española –kurssia. Espanjalaiseen tapaan, kurssi ei kuitenkaan ollut vielä alkanut ja lappu ilmoitustaululla kertoi kurssin alkavan vasta 16. päivä :D. Kolmesta kurssista yhdelle onnistuin tänään siis pääsemään. Aika saavustus :D!

”Rankan koulupäivän” jälkeen vietin ansaittua siestaa ja söin naminami paellaa :P. Käytiin Jennikan kanssa myös iltakävelyllä tässä lähialueella ja nautittiin lämpimästä helmikuun illasta. Jotenkin se iski jo tänään, miten lyhyen ajan täällä saa oikeasti vaan viettää. Nyt ollaan jo helmikuun puolessa välissä. Aika menee liian nopeasti!

Hassua muuten huomata, että ei mulla ole ollut edes ikävä Suomea. Tykkään niin monesta asiasta täällä ja tuntuu ihanalta kun pikkuhiljaa niin monet arkijutut tulevat tutuiksi: kotikulmat ja kadut on oppinut vähitellen tuntemaan, lähikaupassa muistaa, mistä päin ne leivät löytyvät, tie yliopistolle sujuu ilman kartan kanssa pelleilyä ja kämppiksien kanssa voi vaihtaa kuulumisia aina kun satutaan näkemään. 

Sitäpaitsi ihmisiin Suomessa (ja muuallakin maailmaa) saa nykyään niin helposti yhteyden netin kautta. Kotiin olen ollut skypen kautta yhteydessä ja muutaman ystävänkin kanssa ollaan ehditty kuulumisia vaihtaa.  Ehkä se koti-ikävä vielä tulee, mutta nyt siitä ei ainakaan ole tietoa. 

Huomenna taas yhteen Erasmus-infoon. Ja sitten viikonloppu piknikeineen ja fiestoineen. Ranta on kuulemma upea, joten sitäkin voisi käydä vilkaisemassa. 

Me encanta!

Sunnuntaikävelyllä Valenciassa

Kuuden päivän sairastelun jälkeen tunsin tänään vihdoin olevani taas suhtkoht elävien kirjoissa. Aurinko paistoi kauniisti ikkuinoista ja ilma näytti nätiltä, joten pakkasin kameran laukkuun ja päätin lähteä keskustaan kävelemään ja räpsimään kuvia Valenciasta ja erilaisista nähtävyyksistä. Jalkoja säästääkseni hyppäsin metroon ja ajelin pari pysäkkiä keskustaan päin Alamedan asemalle. Metrotunnelista ulos päästyäni maisemat näyttivät tältä.

Lämpömittarikin osui vastaan ja lukema näytti aika kesäiseltä.

Jos Suomessa olisi näin lämmintä, kävelisin luultavasti hame ja t-paita päällä. Täällä ei kuitenkaan tullut edes mieleen sellanen, vaan tiivisti takin ja kahden kaulaliinan kanssa liikuin. Aurinkolasit sain kyllä kaivaa laatikosta tänään mukaan. Ehkä se on toi merituuli, joka tästä ilmasta tekee kuitenkin sen verran kylmemmän, en tiedä.

Matka jatkui metroasemalta hostelliajoilta tutun puiston läpi. Tässä puistossa on isoja puita, joidenka varjoissa on kesän kuumina päivinä varmasti ihana olla. Puista kuuluu kyllä hirveä meteli kokoajan (en osaa oikein kuvailla tätä ääntä, vähän surinan tyylinen mutta ei mikään ampiaissurina :D)

Siitä kävelin Plaza de la Reinalle. Tuntuu, että näitä plazoja on täällä joka puolella ja kaiken nimisiä :D.

Tänne päästyäni tajusin, että taisin tulla ns. turistialueelle Valenciassa. Tuli ihan etelä-fiilis kun ihmisiä istuskeli katuterasseilla ja yritti saada ensimmäisiä auringonsäteitä tarttumaan ihoonsa. Ihmisiä oli muuten erittäin paljon liikkeelle. Ehkä kaunis ilma houkutteli muitakin sunnuntai-kävelylle.  

Seuraava kohde oli Plaza de la Virgen. Istuin hetken betonirappusilla vaan katselemassa ihmisiä ja tunnelmaa (ja tottakai myös karttaa etten eksy :D).

Valencian yksi suurimmista nähtävyyksistä (jos sitä nyt sellaseksi pystyy edes kutsua) on Torres de Serranos.

Eipä mua ainakaan vakuuttanut tämä rakennus :D. Tarkotushan olisi varmaan maisemien katselu tuolta huipulta, mutta koska olin yksin liikenteessä, en viitsinyt rahojani siihen kuluttaa. Ehtiihän sitä vielä.

Matkalla Serranon torneilta takaisin alakaupunkiin jouduin kuin vahingossa paikallisten sunnuntaimarkkinoiden keskelle. Siellä oli kojuja vaikka minkänäköstä. Tarkemmin en jääny katselemaan kun ei huvittanut oikein parveilla siellä ihmistungoksessa (+ oon supersäikky tavaroiden varastamisesta tollasessa paikassa).

Pian löysinkin itseni jo vanhoilta kotikulmilta Estación del Norten vierestä.

Tykkään tosta rakennuksesta. Aika erikoinen rautatieasemaksi. Ja tossa ihan aseman vieressä on myös Valencian härkätaisteluareena Plaza de Toros.

Sieltä kävelin katsomaan Plaza de Ayuntamientoa auringonpaisteessa. Oli niin nättiä!

Ainiin ja sainhan mä tänään yhden asian hoidettua, joka on pitänyt tässä viikon ajan hoitaa. Ostin keikkaliput Valenciaan mulle ja Annille. Hymyilin varmaan typerän näköisenä kaupasta ulos astuessani. En vaan voi tajuta, että noi tulee tänne. (Liput Barcelonaan täytyy käydä ostamassa erikseen kun eihän siellä pystyny maksamaan kun käteisellä ja mulla oli neljään lippuun liian vähän rahaa mukana.)  Tossa ilmotustaululla ne liput nyt roikkuu ja muistuttaa mua maaliskuusta. Ei tartte kun kääntää pää sinne suuntaan niin jo taas hymyilyttää.