Erasmus-retki oli siis mukava tapa viettää viikonloppua. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja näin paljon Valencian ympäristön luontoa. Tuntuu, että tapahtui niin paljon kaikkea, että olisin ollut vähintään viikon siellä. Ja tosiaan hintaa tälle retkelle kertyi vain se 60 euroa, joten mikä ettei (sisältäen siis bussikuljetukset, ruuat ja yöpaikan)
Matkan startti oli siis lauantaiaamuna klo 9.00 Facultad de geografia y historian edessä. Pikkuhiljaa porukka valui paikalle enemmän ja vähemmän väsyneinä. (Yksi espanjalainen oli esimerkiksi tullut paikalle melkeimpä suoraan baarista, nukkumatta ollenkaan.)
Matkalle lähdettiin kahdella bussilla, sillä osallistujia oli yli 100.
Pirteää poseerausta aamutuimaan Nellin ja Jennikan kanssa.
Ensiksi suunnattiin Valencian lähellä sijaitsevaan Albuferan kylään. Kylä vaikutti täysin kuolleelta, ei ristin sielua missään meidän lisäksi. Albufera on kuitenkin ilmeisesti melko suosittu turistien keskuudessa, sillä ravintoloita löytyi toinen toisensa perään. (Joku muistaakseni jopa sano, että kylä elää turismin avulla) Ehkä helmikuussa ei sitten vain liiku niin paljoa turisteja. (niin ja kellonaikakin saattoi ehkä vaikuttaa asiaan jonkun verran)
Ensiksi kierreltiin vähän kylässä ja syötiin eväitä auringonpaisteessa.
Tämän jälkeen oli tiedossa veneajelu läheisellä järvellä. Paatti oli aika pieni ja aivan täynnä ihmisiä, joten aluksi olin aivan varma, että se tulee uppoamaan. Pinnalla se kuitenkin pysyin ja hengissä selvisin!
Seuraavaksi oli vuorossa läheisellä rannalla vierailu. Käveltiin rantaa pitkin ja otettiin yllätysyllätys kuvia. Voin vain kuvitella, miten ihana tuokin ranta on kesällä! Täytyy harkita, jonkunlaista käytiä tällaisella syrjäisemmällä rannalla vielä ihan kesälläkin, sillä luultavasti ihmisiä on huomattavasti vähemmän kuin Valencian rannalla.
Rannalta hypättiin taas bussin kyytiin ja lähdettiin kiemurtelemaan pikkuteitä ylös vuorille. Maisemat oli hienot, mutta en voi väittää ettenkö olisi pelännyt katsoessani jyrkiltä vuorenseinämiltä alaspäin. Täällähän ei tunnetusti ole minkäänlaisia turvakaiteita vuoristoteissä.
Pysähdyttiin ensimmäiselle tasanteelle ottamaan kuvia. Kyllä näytti hienolta!
Tämän jälkeen ajettiin vielä vähän ylemmäksi ja pysähdyttiin uudestaan. Siitä kiivettiin vielä kävellen ylöspäin.
Hiusten sekamelska johtuu aikamoisesta tuulesta siellä korkealla. Kuvassa allekirjottaneen lisäksi Nelli, Pia, Julia ja Jennika.
Yläilmailun jälkeen bussimatka jatkui vieläkin korkeamalle niitä samoja kamalia pikkuteitä. Katsoin parhaakseni ottaa tässä välissä pienet tirsat jotten a) panikoisi ja b) olisi superkuollut illalla. On se kumma miten meri-ilma väsyttää.
Aivan ylhäällä, korkean vuoren päällä sijaitsi hostellimme/majatalomme. Itse nukuin yöni pikkuruisessa mökissä huonetovereinani yllä näkyvät henkilöt plus italialainen poika Alex.
Nopean virkistäytymisen jälkeen me hurjan nälkäiset Erasmus-oppilaat suuntasimme tiemme ruokalaan ja saimmekin aikamoiset annokset erinäisiä herkkuja. (On se kumma, miten hyvältä ruoka maistaa nälkäisenä)
Illallisen jälkeen pienimuotoiset fiestat (joista mulla ei valitettavasti ole yhtään kuvia), jossa tanssittiin mm. ketchup songia ja muuta laadukasta :D. Itse suuntasin parin mökkikaverini kanssa jo puoli yhdeltä nukkumaan , sillä millään ei enää jaksanut. Loput tulivat pikkuhiljaa yhden - puoli kolmen välissä. Turhaan kuitenkin menin noinkin aikasin nukkumaan sillä mökissä ei meinannut millään pystyä nukkumaan. Koko hökkeli oli aivan jääkylmä. Allekirjottaneella oli kaksi peittoa, sukkahousut, kolitsi housut + huppari, t -paita ja villasukat, mutta silti heräilin vähän väliä aivan jäätävään oloon. Oli kylmin yö ikinä (ja tämä voittaa myös muinoin pakkahuoneella viettäneeni yön)
Aamulla suihkuista tuli onneksi lämmintä vettä, joten mieli parani huomattavasti.
Aamupalan jälkeen lähdettiin urheasti patikoimaan. Matkan pituus oli siis se 15 km. Opiskelijoiden ja opettajan lisäksi seurassamme oli myös aasi.
Maisemat näyttivät mm. näiltä.
Yllättävän kevyesti askel taittui ja ensimmäiset 11 km tuntuivat ihan helpoilta. Yksi vinkki kuitenkin patikoimaan lähteville: Laittakaa jalkaan sellaiset kenkät, joissa on mahdollisimman paksu pohja. Allekirjottaneen tennareissa pohjat olivat nimittäin olemattomat, ja näin jokainen isompi kivi tuntui aika epämiellyttävältä jalkapohjissa.
Näiden 11 km jälkeen oli tauon paikka. Aurinko paahtoi taivaalla ja oli kuuma. Vesi ja raikas omena olivat pelastus. Enää olisi jäljellä 4 km, ajattelin, että helpostihan tuo nyt menisi. Olin kuitenkin väärässä sillä melkeimpä koko 4 km oli ylämäkeä!! Olin NIIN kuollut päästessäni vihdoin takaisin majapaikalle. Mutta selvisin!
Venyttelyä auringossa ja sen jälkeen ansaitulle lounaalle. Tiedossa oli paellaa ja suklaakakkua :P.
Lounaan jälkeen vietettiin siestaa auringossa makaillen. Oi että! Sitten pieni visiitti paikallisella kanitilalla. Itse olin varmaan jonkunlaisessa kävelyn jälkeisessä horroksessa, joten se meni vähän ohi.
Sen jälkeen lähdettiin köröttelemään hirveitä vuoriston pikkuteitä takaisin kohti Valenciaa. Oltiin vissiin pikkasen väsyneitä kun vaan nauratti kaikki :D. Ja naamat oli kyllä niin punaset että :D. Tais saada vähän aurinkoa!
Viimeisillä voimilla kävellen yliopistolta tänne kotiin. Suihku ja oma sänky tuntuivat taivaallisilta. Reissu oli kiva ja onneksi lähdin mukaan, mutta voimia se kyllä myös vei!
Entistä väsyneempänä siis kohti tulevaa kouluviikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti