Koulukäyntiä, salsaa ja fiestaa

Taas hurahti yksi kouluviikko. Aika menee niin hirveetä vauhtia ettei millään meinaa pysyä mukana. Blogin kirjoittaminenkin on ollut täysin mahdotonta kun aika ei vain riitä.  Vihdoin nyt on aikaa tässä samalla kun yritän pakkailla huomista muutaman päivän Erasmus-retkeä varten.

Nyt siis seuraa tiivistettynä viime viikon tapahtumat :D

Maanantaina laiskan sunnuntaina jälkeen innokkaana (?) kouluun. Meinas mennä hermot Economía de la Unión Europea- kurssilla kun sen opettajan englannin lausuminen on vaan NIIN tönkköä. Välillä mietin, että mitäköhän ihme hepreaa se puhuu.  Tällä kurssilla käydään siis esimerkiksi Euroopan Unionin maiden bruttokansantuotetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä läpi. Lisäksi me myös lasketaan siellä jotain laskuja, joidenka kaavoista en tajunnut hölkäsen pöläystä. Ja totta kai jätin myös laskimeni kotiin Suomeen, jes!

Tolta tunnilta siirryin huomattavasti mukavamman Dirección Estrategia de las Empresas Turisticas –kurssin practica (= eli harjoitusten teko) tunnille, jossa opeteltiin käyttämään tämän koulun tietokantoja hyväksi. Kurssin veti sellanen sympaattinen työntekijä kirjastosta, joka pahoitteli jo aluksi huonoa englannin kielen taitoaan. Mun mielestä se kuitenkin puhu paremmin kuin useimmat professorit täällä. Hmm.. outoa!

Hurjan rankan koulupäivän jälkeen juostiin Nellin ja Pian kanssa yliopiston toiselle kampukselle maksamaan tuleva viikonloppureissu ja kuulemaan vähän tarkempia yksityiskohtia matkasta. Tavattiin myös hurmaava (:D) hollantilainen Maurice.

Maanantaina en tainnu mitään muuta erikoista tehdä. Jenkkeihin juttelin skypessä pitkästä aikaa ja sit illemmalla käytiin Jennikan kanssa ostamassa reput. (Milloinkohan mä olen viimeksi käyttänyt reppua ? :D) Pakko oli tuhlata siihen se 10 euroa, kun pitää sinne viikonloppureissulle saada joku missä voin kantaa esim. eväitä. (Guessin laukku ei ehkä ole paras mahdollinen siihen tarkoitukseen :D)

Tiistaina herätyskello soi klo 06.45, mutta painoin sen vaan kiinni ja lähetin Jennikalle tekstarin, että en ole tulossa katsomaan sitä Economía Española –tuntia. Sen sijaan nukuin pitkään ja yhdentoista maissa lähdin suunnistamaan kohti El Saler- nimistä kauppakeskusta, jossa mun oli tarkotus tavata Nelli.

Matkalla näin Ciudad de las Artes y las Cienciasin ensimmäistä kertaa. Aika vaikuttavat rakennukset. Ja turkoosi vesi näytti niin nätiltä auringon paisteessa. Pakko oli myös ottaa pakolliset turistikuvat.

El Saler oli ihanan viileä sisältä siinä kuumuudessa :D. Ja paljon kauppoja löytyi. Hyvä löytö oli myös Cittarin tapainen iso kauppa, josta sai kaikkea kodintarvikkeita.El Salerista suunnistettiin keskustaan ja minä jatkoin vanhalle asunnolleni tapaamaan uusia vuokralaisia ja ilmottamaan paketista, jonka ystäväni oli Suomesta lähettänyt kyseiseen osotteeseen. Ei ollut pakettia harmi kyllä kuulunut. No, jätin yhteystietoni ja lähdin kävelemään kohti nykyistä kämppääni. Tässä vaiheessa en edes tiedä, miten paljon olin kävellyt. Jalat oli yhtä muusia ja jokainen askel sattui. Lopulta jossain vaiheessa luovutin ja hyppäsin metroon ja sillä huristelin tohon lähipysäkille.

Keskiviikko ja inhottavin koulupäivä. Mulla on sillon tunteja klo 8.30 – 10.00, 12.30 – 13.30 ja 15.30 – 17.00. Ihan kivasti siis noita hypäreitä tossa :S.  Ensimmäinen hypäri vietettiin Pian kanssa käytännön asioita hoidellen. Sain mm. kirjastoon lainaamisoikeudet ja tiedon, että yhdellä valitsemistani kursseista ei ole enää yhtään tilaa, joten piti taas vekslailla lisää. Syötiin myös erittäin epäilyttävät Bocadillo del día:t (päivän patongit). Niissä oli jonkunnäköistä majoneesimössöä sisällä ja vissiin jotain erittäin sitkeitä mereneläviä :D.

Liike-elämän englannin tunti oli täällä muuten suht omituinen. Myös tämä opettaja lausui erittäin huonosti englantia ja suurimman osan asioista selitti myös espanjaksi (vaikka oltiin englannin tunnilla!) Oppilaitten englannin lausuminen oli puolestaan niin kamalan kuulostaan, että Jennika meinas kokoajan revetä nauramaan :D.

Hajanaisen koulupäivän jälkeen, olin vihdoin kotona joskus viiden maissa. Vietin myöhäissiestan ja nautin nukkumisesta. Illalla lähdettiin salsailemaan Caribbean nimiseen baariin. Oli oikein mukavaa, vaikka askeleet ei oikein ollukaan hallussa. Salsailun jälkeen musiikki vaihtui ja pääsi pitkästä aikaa kunnolla tanssimaan (musiikki oli siis paljon parempaa, mitä edellisessä baarissa) Dragostea Din Tein jossain ihme tanssivarsiossa lähetin lämpimiä ajatuksia Anneille Suomeen (nojoo, toi ei oo esimerkki hyvästä musiikista, mutta kuitenkin :D). Hassua muuten miten noinkin pieneen paikkaan oli eksynyt niin paljon tuttuja; Mauriceen törmättiin heti, sit oli vanhan kämpän kämppiksen kaveri Carole, yks saksalainen tyttö Julia, suomalainen poika Toni jne. Ja tottakai tutustutiin illan aikana myös uusiin ihmisiin. Saatiin itse asiassa myös kutsu seuraavan päivän fiestoihinkin saksalaisen pojan Steffenin kämpille.

Tosi mahtava ilta! Tonne uudestaan ehdottomasti.

Torstaina, lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen, väsymys oli aamulla aikamoinen. Tunnilla opettaja puhui taas hepreaa (englantia espanjalaisittain) ja väsymystila ei auttanut juuri ymmärtämistä. Tunnin jälkeen hipsin onnellisesti kotiin nukkumaan kolmen tunnin päiväunia. Viideltä paniikkipuhelu Jennikalle; luulin, että olen supermyöhässä. No, onneksi sielläkin päässä oli vähän lepäilty ja oltiin vasta samassa vaiheessa.

Parin puhelun jälkeen päädyttiin Jennikalle toisen suomalaisen tytön kanssa leipomaan korvapuusteja ja juomaan sangriaa. Tarkotuksena oli siis tehdä jotain suomalaista illan fiestaan (kaikkien oli tarkoitus tehdä jotain oman kotimaansa perinneruokaa), ja ruisjauhojen ja ruisleivän puutteesta johtuen päädyttiin pulliin. Vaatii muuten pientä kekseliäisyyttä pullien leipominen täällä mm. ilman kaulimia ja kardemummaa. Mut hyviä tuli :P

Steffenille päästiin espanjalaiseen tapaan sopivasti myöhässä ja siellähän oli jo valtavasti väkeä ja mitä ihmeellisimpiä herkkuja eri maista. Siinä maisteltiin kaikkea ja juotiin halpaa vino tintoa.

Steffenin espanjalainen kämppis Pablo osottautui myös erittäin suureksi Rasmus-faniksi. (En pääse tota bändiä eroon sitten millään :D) Jotenkin siinä taisi myös käydä niin, että Pablo liittyy mun ja Annin seuraan Valencian keikalle, sillä hänellä ei ole ketään keikkakaveria. No, mikä siinä :D, aika erikoista!

Noi bileet oli muuten siitäkin kivat, että melkein kaikki puhu kämpässä pelkkää espanjaa. Jotkut osasi paremmin ja jotkut huonommin, mutta silti kaikki yrittivät, mahtavaa!

Perjantaina eli tänään heräsin taas väsyneenä. Onneksi koulua oli vaan klo 12.30 – 14.00. Kaiken lisäksi tämän päivän kurssi Estategia de marketing on ehdottomasti kaikkein kivoin kurssi. Opettajat on aivan ihania ja innostavia! Tapasin myös taas pari uutta suomalaista. Jopa täällä tuntuu välillä, että maailma on niin pieni, sillä tällä toisella suomalaisella pojalla on sama vuokranantaja kun mulla ja se asuukin tässä ihan lähellä.

Väsymyksestä huolimatta lähdin koulun jälkeen reippaana tonne kauppakeskukselle ostamaan kaikkea pientä tarpeellista niin tänne huoneeseen kuin viikonlopun reissullekin. Löysin taas yhden aivan ihanan hameen ja paidan. Hupsistarallaa, taitaa kaiken Suomeen saaminen olla aika hankalaa :D.

Tähän loppuun taas muutamia juttuja mitä oon yleisesti havainnut täällä Valenciassa, sekä itsestäni, että muuten vaan.

• Kävelen täällä aivan jumalattomasti! En ikinä Suomessa kävelisi tälläsiä matkoja, mutta täällä on niin nätit ilmat ja paljon kaikkea uutta nähtävää niin sitä ihan haluaakin kävellä (jalat ei tosin tykkää ehkä siitä iltasin niin paljon).
  
• On hassu, miten nopeasti vaihtarina saa uusia tuttuja ja kavereita. Suomessa ei ikinä olisi tällaista.
  
• Italialainen poika sanoi mulle eilen, että näytänkin ihan suomalaiselta. Ehkä sitten niin!

• Autojen parkkeeraus on täällä mielenkiintoista hommaa. Niitä saatetaan parkkeerata keskelle risteyksiä ja tien reunoille jopa kahteen riviin. Ns. Toinen rivi ei vain saa laittaa käsijarrua päälle, jotta ensimmäisen rivin kuljettajat voivat tarvittaessa työntää toisen rivin autot tieltä pois.
  
• Muovipussien käyttö on täällä aivan älytöntä. Kaupasta lähtiessäni mulla saattaa olla ruokaa jopa viidessä muovikassissa, sillä muovikassit ovat niin pieniä ja helposti rikkimeneviä, jonka takia yhteen muovikassiin laitetaan keskimäärin vain muutama tuote. Kaiken lisäksi normaalisti kassatädit pakkaavat tuotteet samalla kun lukevat viivakoodit, joten itse en ehdi edes siihen väliin.

Nyt ois ehkä ihan hyvä mennä nukkumaan. Pienet univelat tässä takana ja huomenna pitäisi olla tuolla yliopistolla jo klo 9.00. Toivotaan, että säät suosii ja tulee kiva reissu. Hasta luego!