Ensimmäisiä päiviä Valenciassa

Pari päivää ollaan siis tässä nyt tutustuttu kaupunkiin. Eilen kiertelin kaupunkia ensimmäisen kerran yksin. Olin varma, että eksyn (Oon tunnettu huonosta kartanlukutaidosta :D), mutta en sittenkään! Oikein sulavasti meni. (Tosin katsoin karttaa varmaan sata kertaa. :D). Ensiksi suunnistin tonne kaupungin toiselle puolelle etsimään Centro de Idiomas –nimistä paikkaa, jossa mun on tarkotus suorittaa espanjan kurssi. Talon löysin hyvin, mutta sisäänkäynti olikin eri puolella, mitä luulin ja sen takia sitten kiertelin ja kaartelin vähän ylimääräistä. Kun sitten vihdoin löysin tieni sisään alkoi sihteerin etsintä. Luovin itseni kaikkien pikkulasten välistä (en tiiä, mitä ne siellä yliopiston tiloissa teki) ja pääsin sellasen erittäin mukavan naisen juttusille, espanjaksi tietenkin. Juttelutuokion tuloksena mulla on ens maanantaiksi varattu sieltä kielitesti, jonka mukaan tuleva espanjanryhmäni määräytyy.  Iik! Vähän jännittää muistanko enää mitään mistään kieliopista.

Sieltä matka jatkuin keskikaupungille. Tuntu aivan mielettömältä kävellä  tuolla auringon laskiessa sellasen ison puutarhan ylittävällä sillalla, josta näkymät oli niin ihanat. Näytin varmasti typerältä siellä yksin hymyillessä ja hihkuessa.

Ohitin myös tällaisen ison liikenneympyrän, joka näytti niin nätiltä illan hämärtyessä.

Löysin kun löysinkin sieltä tieni ns. pääostoskadulle. Toinen toistaan kivempiä vaatekauppoja. Pakko oli yrittää vastustaa kiusausta, että matkalaukku mahtuu kiinni vielä tulevaan kämppäänkin siirtyessäni. Ostin vaan pari kivaa paitaa. Niin ja sitten pyyhkeitä tulevaan asuntoon. Se olikin omanlaisensa haaste, sillä Valenciassahan ei ole vain yhtä El corte inglésin tavarataloa, vaan ainakin kolme. Ja kaikissa ei tietystikään myydä kaikkia tavaroita vaan ensiksi piti etsiä OIKEA El corte inglés, että pääsin pyyheostoksille. No loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt löytyy pyyhkeitä.

Kaiken kävelyn tuloksena, kaaduin melkein suoraan sänkyyn ja nukahdin.  Saman teki myös hostellitoverini, joka oli ollut koko päivän kämpänmetsästyksessä. Jennika eksyi myös ehkä jopa mun puolesta sen retkellä :D.

Tämä päivä alkoi laiskasti. Viimein joskus puolenpäivän jälkeen saatiin raahattua itsemme yliopiston kansainvälisten asioitten toimistoon hoitamaan ilmoittautuminen. Siellä täti papatti hirveetä vauhtia ja tunsin itseni täysin idiootiksi kun olin kokoajan vaan toistamassa ”Perdón” ”Qúe?” No, viimein tajuttiin, että joudutaan käydä ilmoittautumassa myös toisen kerran ns. omalla kampuksellamme. Etsiä sieltä joku sihteeri sekä oma koordinaattorimme, jonka kanssa joudutaan sumplimaan kurssivalinnat. Huoh! Kyllä tää on niin hankalaa täällä.

Muutamia kuvia matkan varrelta.

Tänään olen myös käynyt katsomassa tulevaa kämppääni tuolla kaupungin toisella laidalla. Taas löysin hyvin perille (ehkä olen kehittänyt sittenkin suunnistuksessa siitä kun nellin kanssa joskus muinoin eksyttiin liikkatunnilla metsään kun ei osattu suunnistaa :D) Puhelut vuokraemäntäni kanssa olen hoitanut espanjaksi eikä ole ollut edes ongelmia! Oon niin ilonen, että oon pystynyt siihen sairaanloisesta jännityksestä huolimatta. No, loppuen lopuksi vuokraemäntäni joutui johonkin kokoukseen ja kämppää tuli näyttämään sen (ei mitenkään niin huonon näkönen) poikaystävä. Sen kanssa juttelu ei ollutkaan sitten yhtään niin helppoa jostain kumman syystä :D.

Ikäväkseni täytyy todeta, että kämppään päästyäni koin tän reissun ensimmäisen vastoinkäymisen. Kämppä ei oikein vastannut mun kuvitelmiani. Ainut plussa siinä oli se mun huone, joka oli kiva. Koko kämppä on siisti, ei siinä mitään, mutta jotenkin en vaan kuvitellut, että nää kämpät täällä on näin pieniä (kuulemani mukaan siis ilmeisesti aika useat on aika minikokoisia). Lisäksi kämppä on viidennessä kerroksessa eikä siellä ole hissiä. (No, täytyy ehkä ottaa ne kaikki miljoonat portaat  hyötyliikuntana.) Ihmiset, ketkä siellä nyt asu vaikuttivat tosi mukavilta. Harmi vaan kun yks niistä lähtee kun mä meen sen tilalle ja kaks parin viikon päästä. Jännityksellä odotan siis millasia uudet kämppikset tulee olemaan.

No lisää kämpästä kun sinne pääsen (ehkä huomenna?)Ja niin, kattelaan nyt millaselta toi tulee loppuen lopuks vaikuttamaan, jos tulen inhoomaan siellä asumista, meinaan kyllä etsiä uuden kämpän. Aika näyttää! Pitäkää kaikki mulle sormia ja varpaita ristissä.

Tällä hetkellä istun täällä hostellin keittiössä. Aivan ihan ilmapiiri koko hostellissa. (Hostelli on Red Nest tässä keskustassa) Vähän väliä tähän tulee ihmisiä kyselemään ketä oon ja mistä oon ja muuta sellasta. Äskenkin juttelin vaikka kuinka pitkään yhden italialaisen pojan kanssa.

Hostellista muutamia kuvia tähän väliin.

Tähän loppuun vielä jänniä juttuja Espanjasta:

• Täällä on tällä hetkellä n. 20 astetta lämmintä, joka tarkottaa meille suomalaisille kevättakkia ja pakahtumista jopa siinä. Paikalliset sen sijaan kulkevat täällä vielä toppatakeissa, eivätkä näytä edes hikoilevilta.
• Espanjassa on täysin normaalia sanoa täysin tuntemattomalle ”Hola”. Täällä ei voi myöskään välttyä ”Qué guapa”- huudoilta.
  
• Espanjaisen kännykkäliittymän aktivoimiseksi täytyy sillä ensiksi puhua 2 minuuttia. Älkää siis tehkö niin kuin minä ja menkö kolmea kertaa kännykkäliikkeeseen valittamaan sen epätoimivuutta (ja arvatkaa vaan hävettikö! Olin varmaan aivan tulipunainen sen kolmannen reissun jälkeen kun kännykkä lopulta toimi)
  
• Espuma tarkoittaa espanjaksi muotovaahtoa eikä suinkaan lakkaa, jota luulin ostavani :D. Kannattaa myöskin katsoa tarkkaan ostaako hoitoainetta vai shampoota. (Jennikalla on puolestaan tästä kokemusta :D)
  
• Ikinä ei tiiä, kuka on poskisuudelmatyyppiä täällä. Joskus kätellään ja sitten taas joskus vaihdetaan poskisuudelmia. Tää aiheuttaa hankaluuksia tapaamisilla :D (Sitäpaitsi musta tuntuu, että näytän suht idiootilta poskisuudelmia antaessani ;D)

Kuvia tulee heti taas kun tämä hostellin netti suostuu ne lataamaan. Kärsivällisyyttä! (sitä mäkin täälllä Mañana maassa opettelen :D)