Mä oon jo niin tottunu siihen, että itken kaikkien läksäreissä. Normaalisti olen siis se raivostuttava henkilö, joka ei vaan pysty pidättämään kyyneleitään kun jotain muutoksia tapahtuu.
Takana on siis nyt viimeisetkin läksiäiset ja lähtö on entistä lähempänä.
Viimeisiä läksiäisiä vietin niitten kaikkein rakkaimpien kavereitten kanssa, pienen pienessä porukassa. Istuskeltiin iltaa täällä meillä, syötiin tapas-tyylisiä pikkupurtavia (ihan espanjalaiseen tyyliin), siemailtiin viiniä (ja ehkä vähän jotain muutakin) ja laulettiin sydämemme kyllyydestä Singstaria.

Sain myös aivan ihanan läksiäislahja-CD:n, joka sisälsi sekä kuvamateriaalia viime vuodesta että biisejä, jotka "säestivät vuotta 2008". Kyllä tota kaipaa kuunnella, sitten kun koti-ikävä iskee!
Kellon lähentyessä kahtatoista lähdettiin kohti keskustaa ja tanssilattioita. Baarin vaihdon jälkeen tutuilla tanssilattioilla tuntu kun olisi jälleen viime kevät ja se hullu baariputki. Mutta voi kun oli kiva ilta. Ihanaa, että kaikki pääsitte tulemaan. Teitä tulee kova ikävä!

1 kommentti:
Heiheeei. Joo siel ei itketty, toista on nyt kun istun aNNin sängyllä koripallopaidassa, naurettavan näkösenä vollottamassa.. höh.
Lähetä kommentti