Monen espanjankielisen mailiyritelmän (sen sanon, että varmasti on ollut mielenkiintoista vastapuolella lukea mun maileja kun välillä sanat eivät ole hallussa ja kielioppikin kaukana unohduksissa) jälkeen uskon vihdoin, että mulla saattaa sittenkin olla asunto valmiina jo odottamassa (mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa). Vuokranantaja on vaikuttanut oikein mukavalta ja vastaillut kaikkii typeriinkin kysymyksiin. Kuviakin paikasta olen nähnyt. Oikein kivalta vaikuttaa, vaikka täytyy sanoa, että erityisesti värimaailma vaatii kyllä totuttelemista, sillä mun huoneen seinät ovat keltaiset, niinkuin myös olohuoneen. Ruokahuone sen sijaan on kokonaan sininen. Näin sitä taitaa mustavalkoinenkin ihminen joutua väriloiston keskelle!
Mutta huoneesta enemmän, jos (ja kun) pääsen sinne. Varsinainen vuokrasopimus alkaa helmikuun ensimmäisestä päivästä, mutta olen sopinut, että voin mennä katsomaan paikkaa jo heti 29. päivä. Peukut pystyyn siis tämän asian suhteen!
Huoneeni täällä Suomessa tyhjenee pikkuhiljaa. Tutut valokuvat lähtevät seiniltä ja tavarat tungetaan pahvilaatikoihin. Epätoivoisesti yritän miettiä mitä kaikkea tulen puolen vuoden aikana tarvitsemaan. Tilaa on kuitenkin loppujen lopuksi todella vähän ja lentokoneen painorajoituksetkin tulevat vastaan aika nopeasti. Tärkeimmät vaan mukaan ja loput pahvilaatoikoihin (helpommin sanottu kuin tehty).
Ensimmäiset läksärit on jo takana, mutta vielä kahdet edessäpäin. Vihdoin on päivätkin niille saatu sovittua. Ei ole niin helppoa saada monien ihmisten kalentereista raivattua tilaa. Huippua kuitenkin, että ehtii nähdä vielä kaikkia kivoja ennen lähtöä.
Aika menee nopeasti, 14 päivää ja sit se on Adiós!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti