Kohta iskee paniikki, 2 yötä!

En voi tajuta, että aika on mennyt näin nopeasti. Vielä muutama viikko sitten valittelin kun ei ollut mitään tekemistä (lue: ei töitä eikä koulua), mutta nyt tuntuu, että aika loppuu kesken. Herranjumala, lähden ylihuomenna! Tähän aikaa kahden päivän päästä olen toivottavasti päässyt perille Valenciaan ja ehtiny jo tutkailla hiukan ympäristöä. 

Tuntuu niin oudolta ja ihmeelliseltä! Niin ja vihdoin on alkanut myös jännittämään. Tällä hetkellä ei oikein tiedä, miten päin sitä olisi. Ehkä on ihan hyväkin, että kiirettä pukkaa päälle niin ei ehdi NIIN paljon panikoimaan. Tyypiltäni olen nimittäin erittäin kova stressaamaan ja huolehtimaan. Koulukavereille on sanottu heipat niin kuin myöskin osalle ystävistä, mumminkin kävin tänään hyvästelemässä. Huomenna ois sitten tiedossa viimeiset illanistujaiset suomikavereitten kanssa piiiitkään aikaan. Ei ihme kyllä vieläkään itketä, vaikka jokseenkin haikea mieli onkin.

Kiirettä on pitänyt myös pakkauksen kanssa. Olen siis jopa saanut tehtyä sen melkeimpä kokonaan! Ja sekö vasta ihme onkin. (Olen siis todella viime hetken pakaaja :D) Tämänhetkinen laukun paino näytti puntarissa 17 kiloa. (Hurraa! Ei vielä yhtään ylimääräistä) Siinä se nyt ois, mun elämä pakattuna laukkuun.

Kuvasta puuttuu tottakai vielä käsimatkatavarat, joita tulee varmaankin aikamoinen vuori. Pitäis tietokone ja tollanen järjestelmäkamerakin saada jotenkin mahtumaan mukaan. Ja niitten päälle tottakai vielä vähän vaatteita ja kaikkea pientä. Mahdan kyllä olla aikamoinen näky tavaroineni :D

Kaikkea pientä on jäänyt tässä matkanvarrella tekemättä ja nyt myös niihin menee aikaa. Tälläkin hetkellä lataan tietokoneelleni cd:itä, jotka ehdottomasti haluan mukaan, mutta joiden koteloita tai varsinaisia levyjä en jaksa alkaa raahata. Kaverin vinkistä tulostelin myös passikopioita, joita kuulemma tarvitsee jopa bussikortin hankkimiseen.

Lopuksi haluan laittaa vielä kuvan, jossa näkyy saamiani ihania läksiäisjuttuja. Kiitos kaikille hyvän matkan toivotuksista :). Koitetaan pitää yhteyttä tässä keväänkin aikana. Yritän päivitellä tätä blogia niin usein kun mahdollista ja tottakai kuulumisia/posteja saa (ja pitääkin mielellään) lähettää myös sinnepäin maailmaa.