Las Fallas part 1.

Hengissä ollaan, vaikka mitään ei vähään aikaan olekaan kuulunut. Ei vaan tunnu olevan aikaa kirjoittaa. Päivässä ei ole tarpeeksi tunteja, että voisi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Sitten kirjoittaminen vaan jää ja lopulta kasaantuu (niin kuin nyt) yli viikon edestä kerrottavaa. Ja tällä muistilla puolet tärkeimmistäkin asioista jää kertomatta. Esimerkiksi eilen juuri muisteltiin kaverin kanssa, että mitä tehtiinkään toissapäivänä. Päivät sulautuu yhteen ja johonkin aikaan vuorokaudesta täytyy vaan ottaa pakolliset unet, että jaksaa eteenpäin.

Nyt olen siis viettänyt koulusta lomaa viikon verran Las Fallas -juhlan kunniaksi. Ilmat on suosineet todella ja yli kahdenkymmenen asteen lämmöistä ollaan nautittu joka päivä. Aurinkorasvatkin sain vihdoin ostettua, joten nyt voi aurinkoakin ottaa hyvällä omallatunnolla. Koulukaan ei ole käväissyt mielessä häiritsemässä lomanviettoa. Eli oikeastaan on tuntunut ihan siltä kuin olisi etelän lomalla. Ihanaa!

Unirytmi on ollut sekainen, sillä kotiin en ole viikkoon ehtinyt ennen klo 02.00. Ja pisimmät illat ovat venyneet siihen aamu seitsemään. Jalkani olen kävellyt taas laastarikuntoon, koska kätevin tapa Las Fallasten aikaan täällä liikkua on omat jalat. Metrot ovat tupaten täynnä ja useat bussit eivät edes kulje, sillä suurin osa kaduista on muutettu jalankulkuväyliksi.

Nyt voisin vähän purata viime viikkoa ja eilen loppunutta Las Fallas –juhlaa. Mennään tällein tylsästi päivä kerrallaan, jotta muistaisin mahdollisimman paljon kaikkea.

perjantai 13.päivä

Koulu loppui virallisesti viikoksi ja lomafiilis paistoi kaikkien naamoista. Taisin loman kunniaksi käydä myös Nuevo Centrossa vähän shoppailemassa. Kenkiä en vieläkään löytänyt (en tajua miten voi olla mahdollista! Valencian pitäisi olla kenkäfriikkien paratiisi), mutta jotain muuta pientä kivaa ostin. El Corte Inglésin myyjä innostui kovasti kun kuuli, että olen suomalainen. Siinä se höpötti nuoruuden matkastaan Suomeen ja minä puolestaan yritin ymmärtää :D.

Illalla suunnattiin kolmen tytön voimin Tonin kämpille Benimacletiin alottelemaan iltaa.  Siellä oli ihan kokkailtukin jotain suolasten banaanilastujen tyylisiä naposteltavia. Niin ja muuten, oletteko joskus koittaneet avata viinipulloa ilman avaajaa? Oli mielenkiintoinen kokemus ja lopputuloksena viiniä löytyi sieltä ja täältä ja itse viini oli täynnä korkin palasia. Voi nam :D!

Tonin kämpiltä tie vei isoon ulkoilmadiscoon, jossa seuraan liittyi meksikolainen Paco. 

Aika hienon näköistä oli ja porukkaa oli paljon!  Siellä viihdyttiin kaiken kaikkiaan muutama tunti, jonka jälkeen tie vei keskustaan. Siellä joukko kasvoikin sitten ainakin viidellä italialaisella. Käveltiin ympäriinsä ja lopulta neljän maissa väsy iski ja löydettiin itsemme Sannan kanssa taksista. Ensimmäistä kertaa taksin metsästys täällä oli muuten hankalaa. Kesti varmaan 30 minuuttia saada taksi!

lauantai 14.päivä

Aurinko paistoi lämpimästi ja suunnattiin parin kaverin kanssa puistoon pienimuotoiselle piknikille.  Kyllä se aurinko on vaan niin ihana!

Iltasella lähdin toisten tyttöjen kanssa keskustaan hengaamaan ja katsomaan Las Fallasten kunniaksi järjestettyä paraatia.  Ja tulihan siinä myös maisteltua perinteisiä espanjanlaisia churroja suklaan kanssa.

Paraati oli hieno. Paljon löytyi perinteisiä  espanjalaisia juttuja kuten falleroita (kauniisti puetut naiset) ja härkätaistelua esittäviä ihmisiä. Ja niiden lisäksi myös jokaiseen paraatiin kuuluvia erilaisia tanssijoita ja soittajia. Sirkustaiteilijat olivat omasta mielestäni kuitenkin paraatiin paras anti. Välillä paraatin ihmiset heittelivät myös yleisöön jos jonkinnäköisiä leluja. Eikä nämä lelut olleet edes mitään krääsää, vaan mm.barbeja ja lasten leikkikitaroita. Harmi kun ite ei saatu yhtään sellasta kiinni :D

sunnuntai 15.päivä

Aamusta taas heti puistoon neljän tytön voimin. Auringon lämmittäessä nurmikolla oli ihana vaan nukkua ja kuunnella lähellä liplattavaa vettä.  Voi että! 

Hassua muuten, miten nämä alkuviikon päivät menivätkin samalla rytmillä. Ensiksi puistoon, sitten kotiin suihkuun ja sitten keskustaan.Tällä kertaa keskustassa syötiin tapaksia ja tajuttoman hyvää ceasar-salaattia ja totta kai tinto de veranoa (mun uusi suosikki). Tapasten jälkeen suunnattiin katsomaan Las Fallaksiin kuuluvia ilotulituksia. Sunnuntaina oli vuorossa ensimmäiset neljistä ilotulituksista, joita täällä järjestettiin. Aikasemmin meitä oltiin varoteltu, että ilotulitukset tulevat olemaan upeimmat ikinä, eikä varottelu ollut turhaan. Aivan järjettömiä ilotulitteita! Ei oikein pysty edes sanoilla kuvailemaan. Olin koko 15 minuuttia, mitä ne kesti, ihan ällikällä lyöty.

maanantai 16.päivä

Puisto kutsui taas aamusta yhtä ihanana kuin muinakin päivinä ja jaksettiinkin maanantaina hengailla auringossa nelisen tuntia. Onneksi oli aurinkorasvaa!

Illalla mentiin sitten kaverille keskustaan, joka oli valmistanut oikein hyviä tapaksia naposteltavaksi. Aika vierähti hirveetä vauhtia hyvässä seurassa ja pian kello olikin jo lähemmäs yhtä, joka tarkoitti taas ilotulituksia. Taas ne oli yhtä upeita kuin edellisenäkin päivänä ja nyt löydettiin myös parempi paikka niitten katsomiselle.

Ilotulitusten jälkeen piti tottakai päästä bilettämään ja jotenkin kävi niin, että löydettiin itsemme yhden barrion (katukortteli) ulkoilmadiscosta. Sairaan hyvä meininki; hyvää musiikkia ja paljon ihmisiä! (Itse asiassa toi meininki on varsinkin paikallisten keskuudessa hyvin yleistä Fallasten aikana, mutta näistä bileistä ei oikein kerrota etukäteen, ne pitää vaan sattua löytämään)

Aivan liian aikaisin joskus neljän maissa musiikki loppui ja disco päättyi. Jotenkin paikalle pamahti Juan (argentiinalainen runoilija :D), joka lähti näyttämään meille Canovasin alueen baareja. Päädyttiin jollekin pienelle clubille, jonka portsarit tämä Juan ilmeisesti tunsi, koska meidän ei tarvinnut maksaa 10 euron sisäänpääsyä. (hurraa!) Aika vierähti siellä tanssiessa ja joihinkin Juanin ”kavereihinkin” tutustuttiin.

Aurinko oli juuri nousemassa aamulla kauniisti kun taksilla huristeltiin kotia kohti.  Erittäin onnistunut ilta!

jatkuu...