25.3.2009
Sinä keskiviikkoaamuna maaliskuussa heräsin luvattoman aikaisin ja kipitin aamuauringon noustessa metrolle ja siitä bussiasemalle. Liput käteen ja bussimatka alkoi kohti Barcelonaan. Torkuin enemmän ja vähemmän koko 4,5 tuntia. Välillä napsasin kuitenkin muutaman kuvan kun oli niin kaunista rannikkoa näkyvissä.
Barcelonassa pienen harhailun jälkeen löysin kun löysinkin itseni Plaza de la Catalunyalta. Nautin aurinkoisesta ilmasta, käppäilin Las Ramblasta pitkin ja shoppailin vähän. Muutaman tunnin kuluttua Annikin huristeli bussilla keskustaan lentokentältä ja suunnistettiin siitä hostellille.
Annilla oli mulle kaikkia ihania tuliaisia; salmiakkia, suklaata, (B-vitamiiniä ja kengät äitiltä) ja ruisleipää. Kotona Suomessa vielä ajattelin, että ei mulla nyt ruisleipää niin pahasti voi tulla ikävä, mutta väärässä olin. Se on niin paljon parempaa kun täällä kaikki pullamössöleivät!
Tämä oli mun kolmas kerta Barcelonassa ja tältä reissulla mieleen jäi:
- oikein kiva hostelli aamupaloineen
- epäonnistunut iltaruokailu. (Oisitte nähny Annin pihvin!)
- pelottava keikkapaikkaympäristö
- kylmä ilma --> viini läheisen hotellin baarissa lämmitti
- oudot espanjalaiset mari-pöllyiset fanit
- muutkit fanit oli enemmän ja vähemmän goottien näkösiä (vähän erotuttiin?)
Mutta ennen kaikkea oli aivan mahtavaa päästä taas keikalle! Isot hymyt naamalla raahauduttiin keikan jälkeen vähän matkaa kävellen hostellia päin, kunnes bongattiin taksi ja matkustettiin sillä loppumatka.
Anni ja Barcelonan riemukaari (pikkasen isompi kun meillä täällä Valenciassa :D)
Kävelybulevardia
Keikkapaikka ja minä ei-niin-kivalla -alueella Barcelonassa.
26.3.2009
Väsyneinä matkalaisia päätettiin nukkua vähän pitempään ja lähdettiin vasta kahentoista bussilla köröttelemään mun kotikaupunkia kohti. Ennen sitä nautittiin aamupalaa juna-aseman läheisillä portailla bocadillo con quesoja syöden. Aurinkokin suvaitsi näytellä itseään siinä jonkun verran pilvien lomasta.
Barcelona Nord
Aamupalaa portailla
Bussiin astuttuamme huomasimme sen olevan jonkun luokan luksusbussi nahkapenkkeineen ja omine eväspusseineen. No ei haitannut tippaakaan ;). Matka sujui yllättävän nopeasti vanhoja ärrä-biisejä kuunnellen , höpötellen ja valokuvia otellen.
Valenciassa oli tarkoitus tehdä nopea siistiytyminen ja lounas mun kämpillä, mutta jotenkin aika taas hurahti pakaste-paellaa ja suklaajätski-mansikka-jälkkäriä syöden ja jutellen. Lopulta pienen sädetikkuepisodin jälkeen oltiin Heineken Greenspacessa joskus ysin kieppeillä. Pian oli taas Rasmuksen aika. Sanonpa vain, että parhaimman keikan pitkään aikaan vetivät tuolla. Oli jotenkin ihan mahtavaa: oma ihana kotikaupunki kaukana Suomesta + ystävä Suomesta + pitkäaikainen lempparibändi.
Keikan jälkeen meidän piti tulla meille nukkumaan ja seuraavat päivät kierrellä Valenciaa ja mun lempipaikkoja täällä, mutta kuinkas kävikään…
… yllätysyllätys varattiin yöllä hostelli ja keikkaliput Madridiin seuraavalle päivälle :D.
27.3.2009
Aamulla oli siis tiedossa aikainen herätys 4 tunnin yöunien jälkeen ja puoliunessa bussiasemalle raahautuminen. Viimeiset paikat Madridiin menevään bussiin ja menoksi. Bussi ei ollut niin luksus kun edellinen; ilmastointi toimi oman mielensä mukaan ja mun penkki oli pysyvästi taka-asennossa ja Annin penkki puolestaan etuasennossa, mut ei haitannu! Matkalla nautittiin jätskiä huoltoasemalla ja yritettiin nukkua univelkoja pois.
Madridissa suunnistamista hotellille. Aurinko paistoi, lämmintä oli +27 ja elämä maistui hyvälle! Madrid näytti ihanan puolensa tunnelmallisilla pikkukujilla; kahvia (joo kyllä minäkin ikuinen kahvivihaaja olen oppinut juomaan täällä cafe con lecheä) tunnelmallisessa kahvilassa, kiertelyä auringonpaisteessa ja sitten espanjalainen illallinen ulkosalla sangrian kera totta kai. (josta myös eräs bändi meidät iloisesti yllätti)
Plaza Real
Ihana pieni ja tunnelmallinen tee-kauppa
Kippis ja kulaus!
Keikkapaikka Madridissa oli hieno clubi, joka varmaan normaalisti on oikein fancy tanssipaikka. Niin hyvin se ei kuitenkaan tollasille keikoille mun mielestä soveltunut, ja keikka olikin aika lailla perus. (Miks ei kahta superhyvää keikkaa ikinä voi olla peräkkäin?)
Keikkapaikka Joy Eslava ulkoa..
...ja sisältä.
Joku yli-iloinen ja sangriaa maistellut ihminen
28.3.2009
Aamu valkeni synkkänä ja sateisena. Aurinkoinen ilma oli tipotiessään ja mittari näytti +9. Ihana hotellihuone piti luovuttaa ja me lähdettiin tarpomaan Madridin katuja. Kuninkaanlinna ja puisto, jossa pääsin muistelemaan viime kevään Alicante-reissua (Eerikalle terkkuja!)
Palacio Real y Jardínes de SabatiniPaleleva turisti!
Random-puistoja, tuulta ja kylmää, kahvilassa lämmittelyä ja bussilippujen ostoa. Ja pakkohan sitä oli vähän shoppailuakin harrastaa. Illallista syötiin pienen kujan varrella olevassa tosi kivassa pienessä tapas-paikassa.
Joku niistä Random-puistoista.
Kiva tunnelmallinen tapas-paikka
Pian kuitenkin oli aika sanoa heipat Annille, rutistaa lujasti ja lähteä seikkailemaan kotia kohti. Tuli haikea olo kun erottiin toisistamme metroasemalla. Tuntui jotenkin siltä, että munkin kuuluisi palata Suomeen lomareissulta Annin mukana. Kuului, mutta en kuitenkaan olisi edes tahtonut. Olisin totta kai halunnut nähdä muita ystäväni ja perhettäni, mutta en muuta. Ei tämä tyttö Suomeen vielä halua takaisin.
No, siitä olosta päästiin nopeasti hyvän musiikin ja kirjan avulla. Bussi lähti klo 22.30 ja klo 03.30 olin Valencian bussiasemalla, samassa paikassa, josta lähdin 4 päivää sitten reissuun. Siinä unenpöpperössä olin ihan sekaisin. ”Miten kello voi olla noin paljon!” ”Matkanhan piti kestää vain 4 tuntia” No kotona googlesta löytyi vastaus. Kelloja oli siirretty kesäaikaan. Kömmin nukkumaan ja nukuin luvattoman paljon.
Seuraavana päivänä oli paluu arkeen. Mutta oli kyllä taas niin kivat 4 päivää. Ihanaa, että myös Anni löysi kalenteristaan aikaa (ja tililtään rahaa) niin ei tarttenu yksin tätä reissua tehdä. Saa nähdä löytääkö toi bändi kesällä tiensä myös jonnekin tänne festareille. Peukut pystyyn!
Palacio Real y Jardínes de Sabatini
